PUIKOT HYPPYSISSÄ

SUKKAJUTTUJA

2012-01-04T15:20:00.000+02:00

Nyt on viimein aika esitellä viime aikojen neuleet. Suurin osa niistä on joululahjaneulomuksia, mutta mukana on myös ihan itselleni tehdyt sukat. Ensimmäinen pari lahjasukkia meni äidilleni.

Malli: Gusset heel basic socks kirjasta Socks from the Toe Up
Lanka: Handu Merino/alpakkasukkalanka, sävy Rock-Jerry
Puikot: 2,5

Sukkamalli on hyväksi havaittu perusohje. Aloitus kärjestä on aina kiva juttu, etenkin kun halusin kuluttaa kaiken langan, joten pystyin neulomaan niin pitkälle kuin lankaa riitti. Parempia kuvia minulla ei ole, mutta sukat yltävät polviin asti ja ovat kokoa 40-41. Lankaa meni koko vyyhdillinen, eli 100 grammaa. Tein pohkeissa jonkin verran lisäyksiä, jotta varsi ei olisi aivan liian tiukka, mutta silti napakka.

Malli: Van Dyke socks kirjasta Socks from the Toe Up
Lanka: Handu Merino/alpakkasukkalanka, sävy Rock-Jerry
Puikot: 2,5

Myös nämä sukat käärin joulupakettiin, saajana kummityttöni äiti. Malli on sama kuin edellisissä, samoin langan menekki. Lanka on mukavantuntuista neulottavaa ja varmasti lämmintä. Nämä sekä edelliset sukat on neulottu niin, että tein kahta sukkaa yhtä aikaa pitkällä pyöröpuikolla. Täytyy sanoa, että se on varsin kätevää! Minulla ainakin toisesta sukasta tulee aina erikokoinen kuin ensimmäisestä, plus toisen sukan aloittamisessa kestää aina kumman kauan..

Näihin neuleisiin kuuluisi mukaan vielä kummitytölleni tehty neuletakki, mutta neuleen valmistuminen veti hieman täpärälle, enkä enää pakettiinkäärimisvaiheessa muistanut, että kuvankin voisi ottaa. Täytyy yrittää kuvata neule lahjan saajan päällä joku kerta.

Malli: Gusset heel basic socks kirjasta Socks from the Toe Up
Lanka: Handu Kainuunharmaslanka, sävyt totinen ruskea ja totinen lime
Puikot: 2,5

Kolmannet lahjasukat menivät miehen veljen vaimolle. Näistäkään ei ole olemassa tämän parempaa kuvaa, mutta ehkä siitä saa jonkinlaisen käsityksen värityksestä. Sukat ovat polvipituiset raitasukat. Raidat ovat kaksi kerrosta korkeat. Ruskeaa lankaa kului 56 grammaa, limenväristä 40 grammaa. Lanka oli karheaa neulottavaa, mutta silti jotenkin pidin sen tunnusta.

Neljännet sukat ovatkin sitten itselleni. Langat toin tuliaisina Saksasta, kun olin siellä työharjoittelussa ennen joulua. Illalla tehty lähikatujen tutkimus tuotti tulosta: ihan asuinhostellin lähellä oli lankakauppa! Saatoin vierailla siellä muutamaan otteeseen.. :)

Malli: Short-row toe and heel basic socks kirjasta Socks from the Toe Up
Lanka: Schoppel-Wolle Admiral 4 fach, sävyt Stahlgrau ja Oliven
Puikot: 2,0

Tämäkin malli on hyvä, melkein jopa parempi kuin edellinen. Halusin sukkiini tavallisen näköisen kantapään, joten valitsin eri sukkamallin. Kärjen tosin tein luomalla silmukat Judy's magic cast-on:illa, josta sitten lisäsin sopivaan silmukkamäärään. Vihreät raidat ovat viisi kerrosta, harmaat kaksi. Tein myös näistä polvipituiset, sillä minulla ei ole yksiäkään polvipituisia sukkia. Sukkiin kului 72 grammaa harmaata ja 70 grammaa vihreää lankaa.

Yllätyin siitä, miten nopeasti 2-millisillä puikoilla kuitenkin saa sukat neulottua, sillä pelkäsin, että se veisi ikuisuuden. Toisaalta, eiväthän ne ole kuin hieman pienemmät kuin 2,5-milliset puikot. Harmillisesti sukista tuli pikkuisen erikokoiset, sillä jouduin neulomaan ne yhden kerrallaan. Lahjaksi antamiani raitasukkia yritin neuloa kahta yhtä aikaa pitkällä pyöröpuikolla, mutta raitalangat menivät niin pahasti solmuun, että neulominen ei vain onnistu.

Langasta tykkäsin kovasti. Toivon, että se myös kestää kulutusta. Värit ovat juuri passelit!

Näin uuden vuoden myötä mieleni tekee aloittaa kasapäin uusia projekteja. Minulla on edelleen pari juttua telakalla, ja voisin viimeinkin opetella tekemään neuleet kerralla valmiiksi. Onnistuisikohan?

PÄHKINÄNRUSKEAA

2011-09-17T12:40:00.000+03:00

Viime postauksessa esitellyistä uutuuslangoista on syntynyt jo parit käsienlämmittimet, lapaset itselle ja lahjaksi. Ensimmäisistä piti tulla lapaset ihan itselleni, mutta niistä tuli minulle liian pienet, joten tekaisin itselleni vastaavanlaiset isommilla puikoilla.

Malli: Antler mittens (Ravelry)
Lanka: Madelinetosh tosh chunky, sävy Glazed pecan
Puikot: pienemmissä 5,0 ja 5,5; isommissa 5,5 ja 6,0

Langan menekki oli 100 grammaa ja 108 grammaa. Minulla oli kaksi vyyhteä tosh chunkya, joista kumpikin painoi yli 110 grammaa. Aika kiva, vai mitä, etenkin kun vyyhtien viralliseksi painoksi on ilmoitettu 100 grammaa. :D Suosittelen käyttämään tässä ohjeessa isompia puikkoja kuin annetut, sillä minusta ensimmäisistä lapasista tuli aivan liian naftit ja lyhyet. Pituutta tietenkin saa lisää neulomalla yhden tai kaksi ylimääräistä palmokkokuviota, mutta leveyden sain sopivaksi vain puikkokokoa vaihtamalla.

Pidän kovasti langan sävystä ja eri ruskeiden vaihtelusta. Semisolidit langat ovat vielä aika uusia tuttavuuksia minulle, sillä olen aiemmin pitänyt vain yksivärisistä langoista. Nyt tosin näyttää siltä, että uusi lankasuosikki on löytynyt. :) Olen kuitenkin päättänyt pysytellä rauhallisten värien parissa, sillä se on ominta minua.

Neuloin molemmat lapaset ohjeen mukaan muuten, paitsi peukaloa muokkasin hieman kapeammaksi. Ohjeen mukaan neulottu peukalo oli valtavan kokoinen, joten kavensin peukalosta yhteensä neljä silmukkaa, mikä oli tarpeeksi, jotta peukalo ei olisi aivan teltta, mutta ei kuitenkaan liian tiukka.

Tykkään kovasti lopputuloksesta. Neulominen oli nopeaa ja palmikkokuvio oli helppo muistaa ulkoa, joten ohjetta ei tarvinnut vilkuilla jatkuvasti. Pidän siitä, että ranneosa on tarpeeksi pitkä ja peukalokiila hyvin istuva. Lanka on jo itsessään hyvin lämmintä, mutta alle mahtuu vielä tarpeen tullen toinen lapanen, jos tulee kovin kylmä. Eniten olen huolestunut langan kestävyydestä ja siitä, miten kauan menee, ennen kuin lapasen pinta on jo ihan nuhruinen. Merino on sen verran pehmeää, että se nukkaantuu helposti. Kokonaisuuteen olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Nyt kelpaa odottaa kylmiä ilmoja! :)

SYKSY

2011-09-03T17:25:00.001+03:00

Kesä tuli ja meni ilman päivityksiä. Ei sillä, että mitään päivitettävää olisi ollutkaan.. Koulu on alkanut ja syksy lähenee, minkä vuoksi neuleet ovat taas alkaneet kummasti kiinnostaa. Jo kesällä kuitenkin aloitin sen, mitä viime postauksessa uhkailinkin, nimittäin miesten neulepaidan ohuesta puuvillalangasta. Etenin nopeaa vauhtia kainaloihin asti, mutta sen jälkeen neule on ollut sivussa. Ehkä kohta minulla on taas intoa tarttua siihen.

Pari neuletta olenkin saanut jo valmiiksi. Ensimmäinen on suojapussi puhelimelle. Kyllästyin aiempaan pussukkaan ja päätin neuloa uuden, mutta ei siitä kyllä aiemman veroista tullut. Väri on kyllä kohdallaan, mutta neule on turhan löperöä ja venyy liikaa. Ehkä merinovilla on liian pehmeää tälläiseen tarkoitukseen.

Malli: Oma
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte, sävy petroli
Puikot: 2,5

Pussi on neulottu samalla tavalla ja samoilla silmukkamäärillä kuin aiemmin tekemäni. Lopputulos on ihan kiva, vaikka tykkäsin enemmän kyllä tuon vihreän suojuksen jämäkkyydestä. Lankaa kului 8 grammaa.

Viime huhtikuussa yllätin itseni täysin, kun tilasin keltaista lankaa. Ja millaista keltaista! Upeaa, kaunista, syksyisen keltaista. Ilmojen viilettyä lanka pyrki puikoille ja siitä syntyi uusi lempiasusteeni:

Malli: Honey cowl (Ravelry)
Lanka: Handu Paksu merinovillalanka, sävy Totinen leijonankeltainen
Puikot: 5,0

En malta enää odottaa kunnon syksyä saapuvaksi! Kaulurista tuli parempi kuin odotin! Väri on aivan täydellinen eikä lanka edes pahemmin kutita. Kun kaulurin kietaisee kahdesti kaulan ympäri, niin ei varmasti tule kylmä! :) Langan menekki oli 183 grammaa, ja siitä sain 134 senttiä pitkän ja 22,5 senttiä leveän kaulurin. Pikkuinen kerä lankaa on vielä jäljellä, sillä arvioin väärin langan riittävyyden ja lopetin neulomisen aiemmin. Kauluri on siis kapeampi kuin ohjeessa, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä siitä tuli tarpeeksi muhkea jo noinkin.

Malli oli varsin helppo ja nopeatekoinen, ja mikä parasta, sen saa Ravelrystä ilmaiseksi. Suosittelen!

Aiemmin tällä viikolla kävin hakemassa postista paketin, josta kuoriutui jotain ihanaa.. Ruskeasta tulee lapaset kaulurini kaveriksi ja täydellisestä oliivinvihreästä syntyy neuletakki vielä joku päivä. Olen suunnitellut myös joululahjaneulontaa, ja kohta alkaakin se paras vaihe: projektien aloittaminen. :D

KEVÄÄN TUOTOKSIA

2011-04-10T10:16:00.001+03:00

Isketäänpä nyt kerralla kaikki viimeaikaiset neulomukset näkyville. Ensin ei ollut kuvia ja sitten puuttui ohjelma, jolla muokata ne sopiviksi. Mutta tässä näitä nyt olisi.

Malli: Miehen ja pojan neuleet, Moda 1/2009

Lanka: Garnstudio DROPS Alaska, sävy harmaanruskea

Puikot: 4,0 ja 5,0

Vihdoin! Vuosi siinä menikin tehdessä, tosin viime kesä oli niin kuuma etten kyennyt neulomaan paitaa loppuun, vaikka jäljellä oli vain yksi hiha, kaulus ja palojen liittäminen. Siitä puheenollen, en enää ikinä aio neuloa miesten villapaitaa paloista! Seuraava pyörönä, kiitos. Ja luultavasti olen ihan hullu, mutta suunnittelen neulovani miehelle paidan ohuesta puuvillalangasta. Katsotaan mitä siitäkin tulee. :D

Olen kuitenkin aika tyytyväinen tuotokseen, vaikka saumat olisi voinut ommella siistimminkin. Lanka on todella lämmintä, joten palelemista ei miehen tarvitse pelätä. Neuleesta tuli raskas ja neuloessa lanka oli sen verran karheaa, ettei sitä oikein mielellään neulonut pitkiä aikoja kerrallaan. Miehen mielestä paita ei kuitenkaan kutita pahemmin.

Paitaan kului lankaa 865 grammaa. Ohjeen koot ovat melko reilut mielestäni, sillä tämä on tehty koon XS/S mukaan, ja esimerkiksi hihat ovat todella leveät etenkin ranteesta. Neulottuna pinta vetäytyy reilusti kasaan, joten jouduin pingottamaan ja höyryttämään kaikki kappaleet ennen ompelua. Fiilis on kuitenkin hyvä, nyt kun olen saanut paidan valmiiksi ja sitä ei tarvitse miettiä ja harmitella enää. :)

Tein miehelle myös sukat, kun edelliset päättivät yhtäkkiä hajota.

Malli: Short-row toe and heel basic socks kirjasta Socks from the toe up

Lanka: Gjestal Maija, sävyt petrolinsininen ja tummanruskea

Puikot: 3,0

Halusin opetella neulomaan sukat kärjestä alkaen, ja nyt vihdoin toteutin kokeiluni. Se olikin yllättävän helppoa! Tai sitten minulla vain kävi tuuri näiden kanssa, sillä minun ei tarvinnut purkaa tippaakaan. :D Kokeilin sukkia välillä miehen jalkaan ja arvioin kantapään aloituskohdan, joka osui kerrasta nappiin. Uudet tekniikat ovat mielenkiintoisia ja hauskoja oppia, kun saa vähän vaihtelua omiin totuttuihin tapoihin. Oli erityisen mukavaa, kun pystyi neulomaan vartta niin pitkälle kuin tahtoi ilman huolta siitä, että miten lanka riittää jalkaterän neulomiseen. Lankoja kului sukkiin yhteensä 94 grammaa; 59 grammaa petrolia ja 35 grammaa ruskeaa.

Malli: Villahousut

Lanka: Cascade Yarns 220 Superwash, sävy tummanruskea

Puikot: 4,0

Neuloin villahousut lahjaksi miehen veljentytölle. Nämä tulivat kaveriksi joululahjaksi antamalleni pöllöpaidalle. Langan menekki oli 169 grammaa. Tein sekä lahkeisiin että vyötärölle pykäreunan ja punoin kiristysnauhan. Kuvia en ehtinyt juurikaan napsia ennen lahjan antamista, ja ylläoleva kuva oli ainoa edes hieman onnistunut niistä, jotka kerkesin ottaa. Silmukkamääriä en kyllä enää muista, muokkasin kyllä niitä hieman pienemmälle ihmiselle sopiviksi. Näppärä ohje!

Lopulta innostuin neulomaan itsellenikin jotakin pientä ja vihreää:

Malli: Lacy Baktus
Lanka: Handu Merinosukkalanka, sävy Totinen keväänvihreä
Puikot: 3,0

Huivista tuli ihan käyttökelpoinen, vaikka täysin tyytyväinen en kuitenkaan ole. Ensimmäisestä puoliskosta tuli siisti, mutta jälkimmäinen epäonnistui. Siitä tuli paljon pidempi ja jotenkin vino, ja sen vuoksi reikärivit eivät kulje nätisti suorassa. Huomasin asian vasta, kun olin jo neulonut koko huivin valmiiksi, enkä sitten enää jaksanut purkaa. Aion kuitenkin käyttää huivia vielä, pidän väristä kovasti. Lankaa kului 87 grammaa.

Tällä hetkellä minulla on meneillään pari juttua, joiden kanssa en ole päässyt eteenpäin pieneen aikaan. Toiset ovat säärystimet äidille ja toiset ovat raitasukat itselle. Jos sitä kuitenkin innostuisi vielä jossain vaiheessa taas neulomaan. Neulesuunnitelmia pyörii päässä paljonkin, ja halajaisin jo päästä toteuttamaan ne.

ENSIMMÄINEN PARI UUNISTA ULOS

2011-01-03T14:48:00.000+02:00

Nyt on ensimmäiset sukat valmiit. Kierrettyä joustinta, ranskalainen kantapää, kärjessä nauhakavennus ja kyökkipistoilla kärki umpeen. Peruskauraa. Ehkä jopa vähän liikaakin, sillä välillä alkoi oikein kunnolla kyllästyttää nuo kierretyt silmukat.

Malli: Oma
Lanka: SandnesGarn Sisu, sävy tummanruskea
Puikot: 2,5

Tykkään Sisusta kovasti sukkalankana, sillä se kestää käyttöä. Olen käyttänyt Sisusta neulottuja Paraphernalioita jo kaksi vuotta, ja vasta nyt niissä alkaa näkyä merkkejä langan ohenemisesta kantapään ja ukkovarpaan kohdalla. Kulutuskestävyys on siis kohdillaan. Tänäkin talvena kyseiset sukat ovat olleet jaloissa lähes joka päivä, sillä ne ovat ainoat tarpeeksi ohuet villasukat, jotka mahtuvat kenkiin.

Lankaa kului 84 grammaa. Varret olisivat voineet olla vielä piirun verran pidemmät, vaikka ovat hyvät jo noinkin.

Nyt minulla on myös se ihmeellinen laite, joka taikoo lankavyyhdeistä sieviä ja tasaisia keriä. Se, jota meillä vipottimeksi kutsutaan. Toivoin sitä joululahjaksi, ja äiti antoi omansa minulle lainaan, vaikka totesikin, että tuskin enää itse sitä tarvitsee. Kiitos, äiti. :)

Vipottimen ansiosta olen kerinyt kaikki varastostani löytyneet vyyhdit. Samalla neulontainnostus on taas nostanut päätään, ja himoitsen uusia projekteja. "Entiset alta pois", sanoo se pieni ääni jossain tuolla korvien välissä. Mutta kun..!

Pidän lisääntyneestä valosta, vaikka sitä onkin vielä niin kovin vähän. Aion neuloa, lukea ja aloittaa lukupäiväkirjan. Nyt on hyvä mieli.

VIIMEINEN

2010-12-31T15:33:00.000+02:00

Vielä ehdin eilisillan päähänpistona tehdä yhden pikkuprojektin valmiiksi tämän vuoden saaliiseen lisättäväksi. Työ oli kaikinpuolin hyvä; nopea, helppo ja jämälankavarastoa pienentävä. Lisäksi sain harjoitella uutta silmukoidenluontitekniikkaa. Tein siis säilytyspussin uudelle puhelimelleni:

Malli: Oma
Lanka: Handu Norjalainen perusvillalanka, sävy Totinen lime
Puikot: 2,5

Loin 40 silmukkaa Judy's magic cast-on -tekniikalla ja neuloin sileää, kunnes puhelin oli lähes kokonaan pussissa. Lopuksi neuloin viisi kerrosta 1o kiertäen, 1n -joustinta ja päättelin silmukat melko tiukasti, jotta joustimen reuna ei lörpöttäisi eikä puhelin valuisi pussista ulos.

Tykkään kovasti tuosta vihreästä väristä, se on mukavan pirteä näin talven keskellä. Aiemmin päivällä oli jopa tarpeeksi valoa kuvaamista ajatellen.

Lankaa kului 7 grammaa. Sainpahan ainakin toisen pikkukerän pois pyörimästä, vielä toinen samanmoinen on jäljellä. Minusta on hankalaa keksiä tapoja käyttää jämälangat pois, kun en hirveästi tykkää suuresta väri-iloittelusta, enkä taas haluaisi neuloa mitään turhaakaan. Hyviä ideoita saa esittää!

Ensi vuoden ensimmäiset valmistuneet neuleet tulevat olemaan sukkia, sillä sekä miehen että omat sukkani alkavat olla puhkikulumispisteessä, joten uusia olisi saatava. Itselleni olen jo sukat aloittanut ja ne ovat hyvää vauhtia valmistumassa, mutta miehen sukkiin on vasta langat valmiina.

Iloista uutta vuotta 2011 kaikille! :)

LÄMPÖÄ TALVEEN

2010-12-05T15:24:00.001+02:00

Olen minä neulonutkin sillä aikaa, kun blogissa on ollut hiljaista. Nyt vihdoin pääsen esittelemään tekeleeni, joista kaksi kääriytyy lahjapaperiin tänä jouluna. Kaksi muuta ovatkin jo olleet käytössä näillä pakkasilla. Ensimmäisenä suloinen pienen tytön paita:

Malli: Owlet (Ravelry)
Lanka: Garnstudio DROPS Nepal, sävy oranssinpunainen
Puikot: 4,5 ja 5,0 mm

Ohje oli varsin selkeä ja helppo. Kaiken lisäksi neulominen oli nopeaa paksun langan ansiosta. Tykästyin lopputulokseen kovasti, ja pistinkin aikuisten version jo harkintaan.. :D Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Tein puseron Baby owletin koon 4 mukaan, eli kaarrokkeessa on 15 pöllöä. Lanka oli himpun paksumpaa kuin ohjeessa, joten puseron luulisi mahtuvan yli 2-vuotiaallekin. Lankaa kului n. 220 grammaa.

Malli: Olearia (Ravelry)
Lanka: Artesano Superwash Merino, sävy tumma keltainen
Puikot: 3,5 ja 4,0 mm

Tästä tuli joululahja kummitytölleni. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka neulominen ei ollutkaan ongelmatonta.. Ohjeen mukaan 7-vuotiaan koolla tehtyyn puseroon pitäisi kulua vajaat seitsemän kerää lankaa, mutta minä jouduin vielä erikseen tilaamaan yhden kerän lisää, sillä helmasta olisi muutoin tullut auttamatta liian lyhyt. Koko tässä lankajutussa kävi lopulta niin, että se tilaamani yksittäinen kerä sattuikin olemaan juuri tasan samaa värjäyserää kuin aikaisemmat lankakerät! Olin jo varautunut siihen, että helmaan tule ruma värinmuutos näkyviin, mutta kerrankin kävi hyvin. :) Hassua tässä on se, että ensin tilaamani kerät olivat saksalaisesta nettikaupasta, ja tämä yksittäinen kerä taas suomalaisesta. Voitte varmaankin arvata sen riemun määrän, kun huomasin asian laidan.. :D

Kokonaisuudessaan lankaa kului 395 grammaa, eli pikkuisen vajaa kahdeksan kerää. Tykkään langan sävystä kovasti, ja toivon, että lahjan saaja pitää siitä myös.

Malli: Koolhaas (Ravelry)
Lanka: Artesano Superwash Merino, sävy harmaa
Puikot: 4,5 mm

Tykästyin edellisen neuleen lankaan niin, että päätin tehdä siitä miehelle kovasti kaipailemansa pipon. Koolhaas on ollut suunnitteilla jo pitkän aikaa, ja nyt vihdoin pääsin sen toteuttamaan. Neulominen oli yllättävän nopeaa ottaen huomioon sen, että olen melko hidas neuloja.

Pipoon kului lankaa 64 gramman verran. Piposta tuli lämmin ja paksu, vielä tiiviimmän lopputuloksen olisi saanut, jos olisi neulonut hieman ohuemmilla puikoilla. Käyttämässäni langassa on kyllä yksi huono puoli: valmis neule venyy käytössä jonkin verran. Puikkokoon pienentäminen voisi auttaa tähänkin.

Ja viimeisenä ensimmäinen kaulurini pitkään aikaan:

Malli: Wham bam thank you lamb! (Ravelry)
Lanka: Cascade Yarns 220 wool, sävy limenvihreä
Puikot: 8,0 mm

Ohje oli helppo ja nopea, eli siis täydellinen telkkarineule. Ainaoikean luoma tekstuuri on mukavannäköinen. Huonona puolena voisin sanoa sen, että vaikka neule on kaksinkerroin, siitä tuulee hieman läpi. En tykkää yhtään kylmästä viimasta kaulalla, ja siksi kääriydynkin tiukasti kaulaliinaan ja survon sen takin alle, jotta mistään ei varmasti pääse kylmyyttä kaulaan. Syksymmällä tämä kauluri oli vielä loistava (niin, tämä on ollut valmiina jo jonkin aikaa.. köh), mutta pakkasilmalla se on makuuni liian ohut.

EDIT: Neuloin tämän siis kaksinkertaisella langalla, se unohtui kokonaan mainita.

110 grammaa kului tämän neulomiseen sitten lopulta. Tein aluksi tämän ohjeen mukaan, mutta käytön myötä neule löystyi ja päädyin purkamaan siitä 10 kerrosta, jotta se pysyisi tiiviimmin kaulaa vasten. Nyt neule on taas hieman venynyt, mutta en aio enää purkaa.

Tämän joulun joululahjat on nyt neulottu, sillä en usko, että ehdin enää saada mitään valmiiksi ennen aattoa. Minulla on jo seuraavan neuleen langat tilattuna ja odottamassa toteutusta. Jospa ehtisin syventyä siihen sitten joululomalla.. Nyt kuitenkin vielä viimeiset viikot koulussa ja sitten pääsen joululomalle lepäämään. :)

PYÖRYLÄT

2010-08-18T16:44:00.000+03:00

Unohdin ihan kokonaan viime postauksessa esitellä eräät lähiaikojen tuotokset, jotka virkkasin. Siis minä virkkasin! Enkä edes tykkää virkkaamisesta erityisemmin. Tuloksena on kuitenkin mielestäni nätit lasinaluset.

Malli: Oma
Lanka: SandnesGarn Mandarit Petit
Koukku: 3,0

Pyörylät tein virkkaamalla viisi kerrosta pylväitä. Kuuteen lasinaluseen kului lankaa 20 gramman verran, ja sain taas pienennettyä aivan liian suureksi paisunutta lankavarastoani pikkuisen. Tosin se ei tainnut hirveästi auttaa, muut langat eivät mahdu edelleenkään mihinkään. :D Ties kuinka monennen kerran kiroan asuntomme kehnoja kaappitiloja.

Lasinalusiin kuitenkin olen tyytyväinen, vaikken mikään virkkausvelho olekaan. Hieman tiiviimmän lopputuloksen olisin saanut, jos minulla olisi ollut hieman pienempi koukku, mutta minulla on vain tuo yksi enkä kehdannut ostaa uutta vain tätä pientä projektia varten. Yritin silittää alusia hieman suoremmiksi, vaikka ne ovatkin hieman löperöitä eivätkä pysy sileinä. Ne kuitenkin kelpaavat minulle. :)

Viime postauksen keltainen merino on jo kolmatta kerää myöten puikoilla. Siitä syntyy kummitytölle jotain lämmintä ja ihanaa. Hetkittäin meinaa mieli puutua, kun silmukoita on PALJON. En kuitenkaan malta jättää neuletta rauhaan, ihan pieni hetki vain ja olen jo kainaloissa!

VALMIS!

2010-08-15T10:14:00.004+03:00

Vihdoinkin eräs projekti on saatu päätökseen. Sitä on tehty pitkään ja hartaasti, ja olen onnellinen, että lähes koko kesän kestäneen tauon jälkeen tartuin puikkoihin ja neuloin sen valmiiksi. Ties miten kauan se muussa tapauksessa olisi lojunut kaapin perällä keskeneräisenä. Tässä se nyt kuitenkin on:

Malli: Gathered pullover (Ravelry)
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca, sävy harmaa
Puikot: 4,5

Fiilis on aivan mahtava! Pelkäsin, että paidasta tulisi liian pieni ja hihat olisivat liian isot, kun alussa vaikutti siltä, mutta se onkin ihan täysin sopiva! Ainoa asia, mihin en ole kovin tyytyväinen on tuo kaula-aukon reunus; neuloin siihen kolme kerrosta ja päättelin silmukat, mutta siinä taisi olla yksi kerros liikaa. Se saa nyt kuitenkin välttää, en suoraan sanoen jaksa alkaa purkaa sitä ja neuloa uudestaan.

Lanka on mukavan pehmeää ja siloista, vaikka se hieman kutittaakin. Uskon kuitenkin pärjääväni. Puseroon kului lankaa 227 grammaa, mikä oli hieman vähemmän kuin olin alun perin arvioinut, minkä vuoksi minulla on nyt puolitoista kerää ylimääräistä jäljellä. Niille tosin on jo yksi käyttötarkoitus tiedossa. :)

Helmaan ja hihansuihin tein käänteet sen vuoksi, etten pitänyt rullatusta helmasta. Käänteet tein provisional cast on -tekniikan avulla. Poimin ketjusilmukkaketjusta aloitussilmukat ja neuloin 13 kierrosta, jonka jälkeen poimin aloitusreunasta silmukat ja purin ketjusilmukkaketjun. Sitten taitoin neuleen kaksinkerroin ja neuloin silmukat yhteen. Näin helmasta ja hihansuista tuli mielestäni siistimmät. :) Vartalo-osuutta muokkasin paremmin istuvaksi kaventamalla vyötärön kohdalla ja sitten taas lisäämällä silmukat takaisin.

Edit: Unohdin mainita, että lisäsin hihoihin pituutta. Hihansuun käänteen jälkeen neuloin 80 kerrosta, josta jatkoin hihoja ohjeen mukaan lisäyksillä.

Tein pienen muutoksen myös palmikko-osuuteen. Jätin siitä pois keskikohdan lisäykset ja kavennukset, sillä en oikein nähnyt niille mitään järkevää tarkoitusta, ja omasta mielestäni palmikot näyttävät siistimmältä ilman niitä.

Ohje oli selkeä ja helppo seurattava. Neuloin puseron täysin ohjeen pienimmän koon mukaan omia muutoksiani lukuunottamatta. Tällä ohjeella voisin tehdä useammankin perusvillapaidan, tosin ensi kerralla voisin kokeilla hihasilmukoiden poimimista kädentieltä, jotta yhtään saumaa ei jäisi ommeltavaksi. Saa nyt kuitenkin nähdä.

Seuraavaksi kuitenkin aion aloittaa jo hyvissä ajoin joululahjojen tekemisen, ja ensimmäisenä isken näppini näihin. :)

ONNISTUNUT LAHJA

2010-06-13T14:25:00.000+03:00

Ensimmäisen syntymäpäivälahjakokeilun mentyä metsään aloitin uuden projektin, jonka tuloksena on suloisen tyttömäinen puuvillaneule.

Malli: Helena baby sweater

Lanka: Garnstudio DROPS Safran, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 3,5

Ohje oli mukavan selkeästi kirjoitettu, joten sitä oli helppo seurata. Neulominen oli yllättävän joutuisaa, vaikka aluksi epäilin, että viimeistään helman pitsin kohdalla alkaisi puuduttaa. Onneksi kuitenkin työ eteni rivakasti, ja sain tämän ennen syntymäpäiviä valmiiksi. Neuleen saaja on siis ensi viikolla vuoden ikäinen miehen veljentyttö.

Ohjeesta poiketen en tehnyt puseroon nauhoja, vaan laitoin napit. Muutoin seurasin ohjetta tarkasti, ja hyvä tuli. :) Napeiksi valikoituivat vaaleanpunaiset kukkanapit.

Yllätyin siitä, miten kevyt neuleesta loppujen lopuksi tuli. Aluksi ajattelin, että siitä tulisi painava, kun kuitenkin puuvillasta olin tekemässä. Lanka vaikuttaa myös mukavan kimmoisalta valmiina neuleena, ja todella toivon, ettei se lörpähdä käytössä. Kokonaisuudessaan lankaa kului 120 grammaa.

Olen neuleeseen varsin tyytyväinen. Tehdessä opin jatkamaan lankaa Russian join -tekniikalla sekä ompelemaan käännettävän helman ja hihansuut siististi ja huomaamattomasti. Tästä voin hyvin jatkaa puuhastelua muiden projektien parissa. :)

TOASTY

2010-05-22T16:20:00.000+03:00

Huh, kuumien kelien myötä neulomisinto on laantunut lähes nollaan. Harmi sinänsä. Tänään kuitenkin päättelin langanpäät näistä:

Malli: Toasty
Lanka: Gjestal Maija, sävy tummanruskea
Puikot: 3,5

Aloitin nämä jo huhtikuun lopulla ja valmista tuli kahdessa illassa, mutta lankojen päättely näköjään tuntui ylivoimaiselta. :D Eilen saapuneen kirjeen kannustamana sain kuitenkin langanpäät piilotettua. Nämä ovat lahja Uudessa-Seelannissa asuvalle kirjeystävälleni, ja aion lähettää ne ensi viikolla kirjeen mukana. Toivottavasti hän pitää näistä ja tulee tarpeeseen.

Loin 38 silmukkaa, ja lankaa kului 47 grammaa. Varastossa on kuitenkin vaikka kuinka monta kerää tummanruskeaa Maijaa aiemmin neulotun ja puretun Coffee tunicin jäljiltä. Teen niistä vaikka villasukkia, jos en muuta keksi. Toastyja aion kuitenkin neuloa itselleni yhdet vielä tässä jossain vaiheessa, kunhan edistyn asian kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että ohjeen neuvoma 34 silmukkaa on hirveän vähän ainakin omille käsilleni, ja tuo 38 silmukkaakin tuntui hieman naftilta. Uskoisin, että omat Toastyni teen kuitenkin eri langasta.

Seuraavaksi on kuitenkin keskityttävä koulujuttuihin vielä hetkeksi, ennen kuin pääsen kesänviettoon. Kai sitä vielä pienen hetken jaksaa, vaikka välillä tuntuukin, että enää yhtään ei uppoa. :)

VIHREÄÄ

2010-04-13T09:17:00.000+03:00

Viime postauksen jälkeen minuun iski jonkin sortin neuleplääh, eikä oikein mikään edistynyt. Sukka oli vailla paria, pusero ilman toista hihaa ja muutkin päässä muhineet projektit täysin unohdettuina. Lopulta tylsyys iski ja minun oli tartuttava puikkoihin. Ensimmäisenä sain valmiiksi nämä:

Malli: Popsicle (Ravelry)
Lanka: Handu Norjalainen perusvillalanka, sävy Totinen lime
Puikot: 2,5

Ihan aluksi on kehuttava lankaa: aivan mahtavat värit! Tykkään hurjasti. :) Langan tuntu on myös mukava, jopa hieman rouhea. Neulominen sujui kivasti myöskin.

Sukista tuli tosin hieman eripariset; jälkimmäinen sukka tuli neulottua jostain syystä löysemmällä käsialalla ja nyt ne ovat erikokoiset. En kuitenkaan jaksanut purkaa, tuskin moinen haittaa kotioloissa. Sukille on kuitenkin käyttöä, vaikka kevät ja lämpimät ilmat saapuvatkin.

Varren pampuloiden neulominen oli kuitenkin hieman tuskallista, sillä niitä on paljon. Vaikka tekniikan oppi suhteellisen nopeasti, en kuitenkaan järin pitänyt niiden neulomisesta. Ohje kuitenkin tarjosi tekemistä koko ajan, eli missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut tylsää. Sukkien idea on jännä, ja ehkä teen myöhemmin toiset samanlaiset. Kunhan ensin ehtisin tehdä muut projektit valmiiksi kaikkien koulukiireiden lomassa...

UNISUKAT

2010-02-23T12:17:00.000+02:00

Hirmuiset pakkasilmat saivat varpaani palelemaan, joten päätin neuloa sukat niitä lämmittämään. Vaikka yleensä en käytäkään sukkia nukkuessani, niin päätin, että tästä parista tulee ensimmäiset unisukkani.

Malli: Oma
Lanka: SandnesGarn Sisu, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 2,5

Loin 68 silmukkaa ja neuloin varteen 1o kiertäen, 1n -ribbiä, jonka jälkeen aloitin raitakuvion. Raitakuviossa on neulottu viisi kerrosta oikein ja yksi kerros nurin. Sukista tuli kivannäköiset ja pehmeät, eikä kutita edes paljasta jalkaa. Tykkään! :)

Lankaa kului 85 grammaa, eli olisin kuitenkin voinut tehdä varteen vielä ainakin yhden raidan enemmän ennen kantapäätä. Kaiken langan olisin saanut kulumaan aloittamalla sukat kärjestä, mutta se tekniikka on minulle vielä niin uusi, että olen vasta lueskellut siitä kirjoista. Kyllä minä vielä jossain vaiheessa sen opettelen ihan käytännössäkin, koska jämälankanöttösten määrän minimoiminen kiinnostaa kovasti. :D

Nyt on todella onnistunut fiilis, vaikka aivan täydelliset nämä eivät olekaan. Olen kuitenkin aivan varma, että sukat tulevat olemaan kovassa käytössä. Ja seuraavaksi taas niiden suurempien projektien pariin.. Jospa lisääntynyt valon määrä ja lähestyvä kevät saisivat puikkoihin lisää vauhtia. :)

EPÄONNISTUMISIA JA ILONAIHEITA

2010-02-14T12:05:00.000+02:00

Neulontahommat edistyvät, tällä kertaa valmista on jopa parin tekeleen verran, joista kumpikaan ei onnistunut aivan niin kuin aluksi odotin..

Ensimmäisenä on varsinainen pettymysten pettymys, EDI cowl:

Malli: EDI cowl
Lanka: Hjertegarn Cool Flamme Tweed, sävy tummanruskea
Puikot: 10,0

Siitä tuli hirveä! Onhan se lämmin, mutta ei se kyllä millään tapaa ole nätti. Lankavalinta oli täysin väärä, tämä kun ei oikein vetäydy nätisti kokoon kaulan ympärille vaan lörpöttää muodottomana ja ryhdittömänä. Olenkin pitänyt sitä hartioiden ympärillä kuvan osoittamalla tavalla, jolloin takaosa lämmittää niskaa ja loppu kerrostuu rinnan päälle. Toimii, mutta olen silti pettynyt. Lankaa kului 200 grammaa, eli tasan kaikki, minkä olin sen tekoon varannut.

Seuraavaksi valmistuivat kynsikkäät miehelle (vihdoinkin!).

Malli: Cigar omin muokkauksin
Lanka: Gjestal Janne, sävy tummanharmaa
Puikot: 4,0

Näissä meni pieni ikuisuus. Ensimmäisen käsineen neulomisen jälkeen projekti "unohtui", ja kun jaksoin neuloa ensimmäiselle parin, parista ei tullutkaan samankokoinen ensimmäisen kanssa. Miestä se ei kuulemma haittaa, itseäni sitäkin enemmän, mutta olin liian laiska purkaakseni. Langankulutus oli 40 grammaa.

Vaikka epäonnistumiset tuntuvatkin ikäviltä, niin tulee niitä kuitenkin olla, sillä mistäs muusta sitä sitten mitään oppii. Ehkä näidenkin harmien perusteella opin punnitsemaan eri lankavaihtoehtoja kauemmin ja tarkemmin sekä keskittymään projekteihin paremmin. Onneksi kuitenkin välillä jotain onnistuukin. :)

Tällä hetkellä on taas useampi neule menossa, ja kaikkiin olen enemmän kuin tyytyväinen. Niistä hieman esimakua tässä:

Mahtavaa ystävänpäivää kaikille! :)

LÄMMIKETTÄ KORVILLE

2010-01-03T11:27:00.000+02:00

Uusi neulevuosi alkaa pipolla, jonka tein miehelle. Mies pyysi pipoa, joka peittäisi korvat kunnolla ja suojaisi kylmyydeltä. Ei mikään ihme, kun tälläisiä pakkasia on pidellyt. Tänä aamuna sain pipon viimeisteltyä, ja tältä se näyttää:

Malli: A hat fit for a boyfriend
Lanka: Gjestal Maija, sävy tummanruskea
Puikot: 5,0 pyöröt

Neulominen kävi nopsasti, koska malli oli helppo ja yksinkertainen, eli juuri sopiva telkkarineule. Minulla ei ollut varastossa kovin paljoa valinnanvaraa värien puolesta, joten päädyin käyttämään tummanruskeaa Maijaa kaksinkertaisena. Mies hyväksyi, ja neulonta alkoi eilen illalla. Kaksinkertaisen langan ansiosta piposta tuli mukavan paksu ja lämmin. Toivottavasti se torjuu pakkasen tarpeeksi hyvin. Lankaa kului tasan 80 grammaa, ja varasto pieneni taas vähäsen.

Tänä vuonna voisin koettaa neuloa enemmän omasta lankavarastosta, vaikka sen anti onkin kovin rajallinen. Jo pitemmän aikaa olen onnistunut pitämään sen linjan, että en osta uutta lankaa ellen sitä johonkin tiettyyn, jo ennalta suunniteltuun projektiin tarvitse. Näin ei tule ostettua lankoja hetken mielijohteesta, sillä useimmiten sellaiset langat jäävät lopulta käyttämättä. Ja muutenkin minusta on mukavampi ensin etsiä kiinnostava projekti ja sitten hankkia tarvittavat langat.

Tällä hetkellä minulla on pari neuletta meneillään. Keskeneräisenä ovat kynsikkäät miehelle; toinen on jo valmis ja sille täytyisi neuloa pari. Nämä ovat olleet tekeillä jo syksystä asti, kohta saattaisi olla jo aika tehdä se puuttuva pari, jotta mies saisi nämä joskus käyttöönkin... Kaipa se on se aloittaminen, mikä siinä tökkii. Toinen keskeneräinen tekele on hartianlämmitin itselle. Aluksi se vaikutti kivalta ja nopealta projektilta, mutta nyt olen alkanut epäillä langan sopivuutta ja pelkäänkin, että lopputulos on valtavan ruma. Lämmitin on tarkoitettu vain kotikäyttöön, mutta silti sisäinen perfektionistini kiljuu kauhusta. Saa nähdä, mitä tästä vielä tulee, sillä välin voisin aloittaa uusia projekteja saadakseni miettimisaikaa.

JOULULAHJOJA

2009-12-22T14:00:00.000+02:00

Nyt on viimeisetkin langanpäät päätelty ja tuotokset ovat valmiita pakettiin käärimistä varten. Nappasin vielä pikaisesti kaikista kuvat.

Ensimmäisenä valmistuivat ihanan pehmoiset lapaset anopille.

Malli: Classic mittens
Lanka: SandnesGarn Alpakka, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,0

Alpakkalanka on niin pehmoista! Tekisi mieli vain pitää kerää sylissä ja silitellä, niin suloista se on. Nämä lapaset on neulottu kaksinkertaisella langalla. Silmukkamäärät otin isosta lasten koosta, sillä anopilla on melko pienet kädet ja naisten koolla lapasista olisi tullut liian isot, etenkin kun käytin suurempia puikkoja kuin ohjeessa. Peukaloista tuli ehkä vähän turhan pitkät, tosin. Lankaa näihin lapasiin kului 88 grammaa.

Malli: Pajunkissa-pipo
Lanka: SandnesGarn Alpakka, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,0

Tämä pipo on lahja miehen serkulle. Loin 100 silmukkaa, koska ohjeen 60 kuulosti valtavan pieneltä määrältä pipoa varten. Ohjeesta poiketen neuloin kaikki oikeat silmukat kierrettyinä, ja näin piposta tuli omasta mielestäni siistimpi. Lankaa kului 52 grammaa, eli jouduin neulomaan muutamia rivejä lapasista jääneeltä lankanöttöseltä. Piposta tuli oikein mukava, ja toivonkin lahjan saajan pitävän siitä erityisen kovasti.

Seuraava lahja menee miehen veljen vaimolle:

Malli: Paraphernalia (Ravelry)
Lanka: SandnesGarn Sisu, sävy tiilenpunainen
Puikot: 2,5

Pitkään näitä väännettiin, mutta sain kuin sainkin ne valmiiksi. Alkoi jo jossain vaiheessa epäilyttää, että ehtivätkö sukat ollenkaan jouluksi, kun neulomismotivaatio oli teillä tietymättömillä. Viimein joulun lähestyessä jo uhkaavan likelle sain itseeni vauhtia ja tikuteltua nämä valmiiksi. Lopputulokseen olen kohtalaisen tyytyväinen, jännityksellä odotan, että onko sukat sopivat. Lankaa kului 80 grammaa.

Malli: Jules (Ravelry)
Lanka: Gjestal Maija, sävy tummanruskea
Puikot: 3,0

Viimeisenä on vielä sukat miehen veljelle. Oikean koon arvioiminen oli helppoa, koska miehellä ja hänen veljellään on suurin piirtein samankokoiset jalat. Sukkien silmukkamäärä on naisten koon mukainen. Aluksi aloitin 3,5:n puikoilla, mutta siitä näytti syntyvän niin isot sukat, että vaihdoin puikot pienempiin. Mallikuvion ulkoa oppiminen kävi nopeasti ja valmista syntyi näppärästi telkkaria katsellessa. Täytyy myöntää, että kyllä nämäkin olivat jonkin tovin pöydällä odottelemassa parempaa inspiraatiota, sillä välillä neulominen kävi kovin tylsäksi. Lankaa näihin meni 105 gramman verran.

Seuraavaksi voisinkin rauhoittua joulunviettoon. Illalla on tarkoitus ajella kotipaikkakunnalle, jossa majoitumme miehen vanhempien luokse. Tällä hetkellä minulla ei ole meneillään kuin yksi projekti, jota neulon aina silloin tällöin, mutta valmista syntyy seuraavan kerran varmaan vasta ensi vuoden puolella. Siksi haluaisinkin toivottaa kaikille rauhallista ja lämmintä joulua sekä mukavaa uutta vuotta! :)

LINA

2009-11-22T17:52:00.000+02:00

Tiukka neulonta on käynnissä, kun joululahjaneuleet alkavat puskea puikoille. Toivottavasti ehdin saada kaiken valmiiksi ennen joulua. Koulunkäynti vie voimia yllättävän paljon etenkin nyt, kun pimeys vallitsee suurimman osan päivää, ja lisäksi pitäisi vielä kotityötkin hoitaa. Onneksi on viikonloput, jolloin saa edes hieman rentoutua. :)

Ensimmäisenä valmistui ihanainen Lina-pipo:

Malli: Lina
Lanka: Teetee Primavera, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,0

Piposta tuli kivan pehmeä ja nätti, ja olisin kyllä mieluusti pitänyt tämän itselläni, jos se olisi ollut omaan päähäni yhtään sopiva. Päänmyötäiset pipot ja otsahiukset eivät valitettavasti ole kovin kummoisia kavereita keskenään, joten päätin antaa tämän yksilön joululahjaksi äidilleni. Onneksi hän ei lue tätä blogia, joten voin huoletta esitellä pipon täällä. :)

Lanka toimii pipossa mainiosti; kierretyt silmukat näyttävät napakoilta ja palmikot pääsevät oikeuksiinsa, kun pipon pistää päähän. Pipoon kului lankaa 57 grammaa. Ohje oli selkeästi kirjoitettu. Välillä neulominen tuntui hirveän tylsältä, kun samaa täytyi toistaa monen kerroksen ajan, jonka jälkeen taas palmikkokerros tuntui työläältä. Periaatteessa voisin tehdä piposta toisen, hieman löysemmän ja ehkä jopa matalamman version, jotta se sopisi paremmin omaan päähäni. Veikkaanpa, että en kuitenkaan tätä ole ihan heti toteuttamassa..

Seuraavaksi valmiiksi tulevat kaksi sukkaparia, jotka nekin päätyvät lahjapakettiin. Niistä lisää myöhemmin.

PIENIÄ JUTTUJA

2009-11-02T15:15:00.000+02:00

Neulerintamalla on päästy taas eteenpäin, sillä puikoilta on valmistunut tuotoksia tasaiseen tahtiin. Viime postauksessa esittelemieni lapasten jälkeen neuloin vielä toiset samanlaiset ystävälleni, eri värisinä tosin. Lanka oli sama SandnesGarn Alfa ja puikot samat, mutta tällä kertaa neuloin sileää muutaman kerroksen verran enemmän ennen peukalokiilan aloittamista, jotta lapaset istuisivat käteen paremmin. Sekä minä että lapasten saaja olimme tyytyväisiä. :) Harmiksi en muistanut ottaa lapasista ollenkaan kuvaa.

Nyt vihdoin sain kuvattua jo pitkän aikaa valmiina olleet kämmekkäät, ja vaikka kuvasta tulikin huono, niin se saa nyt kelvata.

Malli: Emerald fingerless mittens (Ravelry)
Lanka: Gjestal Nagano, sävy petroli
Puikot: 3,5

En ole ihan äärettömän tyytyväinen. Ensimmäisenä neulotusta kämmekkäästä tuli sopivan napakka ja kuvio kämmenselässä onnistui kiitettävästi. Toisesta tuli taas liian löysä, eikä tuo kuviokaan nyt niin hyvin onnistunut, mutta en jaksanut purkaakaan. Alun perinkin työssä oli tarkoituksena kuluttaa lankavarastoa ja saada automatkoille jonkinlaiset lämmikkeet käsille, auton ratti kun tuppaa olemaan aika kylmä näillä ilmoilla. Langankulutus oli 35 grammaa.

Nyppyjen tekeminen oli varsin rasittavaa, sillä yksikään niistä ei tainnut onnistua ensimmäisellä kerralla, vaan aina täytyi ottaa uusiksi. Jos olisin viitseliäs, niin tekisin kyllä toisen parin näitä, mutta olkoon. Ehkä sitten joskus.

Varsinainen helmi pääsi puikoilta eilen illalla. Tätä onkin tikutettu ahkerasti, ja kohta sen saa kääriä jouluiseen lahjapakettiin.

Malli: Little sister's dress (Ravelry)
Lanka: SandnesGarn Lanett, sävy luumu
Puikot: 3,0

En voi kuvailla kuinka tyytyväinen olen! Muokkasin ohjetta niin, että sain tehtyä oman koon 9kk ikäiselle lapselle, sillä ohjeessa ei kyseistä kokoa ollut valmiina. Onneksi se ei ollut vaikeaa, mutta kuitenkin vähän jännittää, että mitenhän mekko mahtaa sopia. Tällä hetkellä lahjan saaja on vasta 4kk, ja ennen joulua ehtii tulla 6kk täyteen, joten luulisin mekon sopivan ainakin jonkin aikaa.

Napit ovat pienemmät versiot siitä, jonka laitoin aiemmin samalle neidille tekemääni nuttuun, ja mielestäni nuo sopivat langan väriin moitteettomasti. :) Lankaa mekkoon kului kaikkiaan 91 grammaa, eli paljon vähemmän kuin olin alun perin varannut. Nyt pitäisi vain keksiä, että mitä tekisin kokonaisella kerällä kyseistä lankaa.

Uutta on taas aloitettu, pitkästä aikaa pipo itselle. Lankaa on riittämiin, joten ehkä teen pipoon sopivat lapasetkin. Kaulaliinallekin olisi tarvetta, viimeksi tänään kävin hakemassa inspiraatiota lankakaupasta.. :D

KALANRUOTOLAPASET

2009-09-20T15:10:00.001+03:00

Huh, melkein kaksi kuukautta blogihiljaisuutta! Onneksi sillä välillä on valmistunutkin jotakin, vaikka neuleinnostus heräsikin uudelleen vasta hiljattain. Syksy saapuu jo vauhdilla ja sen mukana kylmät säät, joten loin silmukat näihin suloisiin tumppuihin:

Malli: Pescovegetarian mittens
Lanka: SandnesGarn Alfa, sävy tumma petroli
Puikot: 5,5 ja 6,0 pyöröt

Nämä on ihanat! Lanka on pehmoista ja ei kutita. Näihin tuskin tarvitsee toisia lapasia alle lämmikkeeksi, sen verran paksuilta tuntuvat. Ja tuo väri! Petroli kausi näemmä jatkuu, eikä se haittaa. :)

Lapaset neuloin magic loop-tekniikalla, mikä osoittautui paljon helpommaksi kuin olin alun perin olettanut. Magic loop-tekniikan avulla saan neulottua paljon nopeammin ja helpommin kuin tavallisilla sukkapuikoilla, eikä kiusallisia "tikapuita" enää tule. Mahtavaa! Tekniikka on kaiken lisäksi monikäyttöinen eikä mikään ole liian pientä. Tällä tarkoitan sitä, kun itselläni ainakin tulee hankaluuksia pienten pyöröneuleiden neulomisessa sukkapuikoilla; tuntuu, että niitä puikkoja on yksinkertaisesti liikaa. Magic loop helpottaa asiaa.

Tein lapaset kokonaan ohjeen mukaan. Jos joskus neulon toisen parin, tekisin ranteeseen sileää neulosta muutaman kerroksen verran enemmän ennen peukalokiilan aloittamista. Omaan käteen ainakin lapanen tuntuu siltä kohtaa hieman ahtaalta ja lyhyeltä. Pitää muistaa tämä sitten ensi kerralla.

On täällä vielä muutakin valmista! Tai no melkein valmista, kunpa joku vain päättelisi langanpäät.. :D

KIRJOJA!

2009-07-29T11:30:00.000+03:00

Olin enemmän kuin innoissani, kun toissaviikolla tajusin, että brittien Amazonissa maksuvälineenä käy myös Visa Electron. En ymmärrä, miten en ollut tajunnut tarkistaa asiaa aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? :) Tästä riemastuneena laitoin välittömästi kirjatilauksen, jonka odotus palkittiin eilisaamuna. Postimies soitti ovikelloa ja sain kätösiini nämä ihanuudet:

The best of Interweave knits, Fitted knits ja Faith, hope, love, knitting. Kaksi ensimmäistä tilasin parin ohjeen takia, jälkimmäisen silkasta uteliaisuudesta, kun kansikuva oli niin nätti. Ja se oli halpa kovakantiseksi kirjaksi. Selailin nämä kaikki jo pikaisesti läpi, tarkempi syventyminen tapahtunee myöhemmin. Täytyy sanoa, että ensin mainitussa kirjassa on todella hyödyllisiä vihjeitä silmukoiden erilaisista luontitavoista, päättelyistä, kavennuksista ja lisäyksistä selkeiden kuvien kanssa. Me likes!

Sunnuntaina oli mukava keli ajella kotipaikkakunnalle, ehkä hieman kuuma tosin. Tällä kertaa poikkesimme tavalliselta reitiltämme ja seikkailun vuoksi ajoimme eri kautta, joka taitaa olla jopa muutamaa kilometriä lyhyempi. Napsin valokuvia pitkin matkaa, tässä onnistunein:

Maanantai oli sunnuntaita kuumempi päivä, minkä vuoksi kotiin ajaminen oli täyttä tuskaa. Kissa alkoi olla loppumatkasta todella kuumissaan, mutta selvisimme kotiin hienosti. Se höpsö kun ei tajua juoda vettä siitä muovisesta kaukalosta, jonka voi kiinnittää kantokopan ritiläoveen. Viileä asunto onneksi toi helpotuksen kuumuuteen.

Leolla on omituinen käsitys rennoista makoiluasennoista. :)

ETTEIVÄT VARPAAT VARMASTI PALELE HELTEILLÄKÄÄN

2009-07-19T13:00:00.002+03:00

Minulla on ongelma. Jalkani palelevat koko ajan, ympäri vuoden. Onneksi siihen ongelmaan on helppo ratkaisu, sukat nimittäin. Ehkäpä juuri tämän takia neulonkin sukkia mielelläni. Tässäpä jälleen yhdet:

Malli: Charade (Ravelry)
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte, sävy petroli
Puikot: 3,0 bambut

Aloitin sukat tästä langasta, neuloin jonkun matkaa ja totesin, että malli ei miellyttänytkään. Sukat päätyivät purkuun, jonka jälkeen etsin uuden, kivemman sukkamallin ja neuloin nämä.

Mallineule oli varsin helppo neulottava ja jostain syystä erityisen koukuttava. Huomasin välillä ajattelevani "vielä tämä kerros, vielä tämä, vielä yksi..." ja kohta sukkaa oli tehty taas monta senttiä. Vaikka pidänkin hieman lyhyempivartisista sukista, olisin näihin voinut neuloa pidemmän varren, koska olisin halunnut kuluttaa kaiken langan. Näihin sukkiin lankaa kului 71 grammaa.

Olette varmaan huomanneet, että käytän neuleissani vain yksivärisiä lankoja. Juuri tämän vuoksi hämmästykseni oli verrattain suuri, kun huomasin haikailevani Norosta neulottujen, moniväristen raitasukkien perään. Innoittajina toimivat nämä ja nämä, molemmat upeita töitä. Minun täytyy pohdiskella tätä aihetta tarkasti, sillä minua häiritsee suunnattomasti eripariset sukat. :D Samalla tosin voisin testata kärjestä alkaen neulottavia sukkia, sillä tavalla ainakin saisin kulutettua kaiken sukkiin varatun langan.. Hankala päätös.

ELÄINTARHAN ASUKASMÄÄRÄ KASVAA ...

2009-06-29T20:30:00.001+03:00

... vaikka kyseinen yksilö ei kylläkään jää meille.

Malli: Elefante
Lanka: Novita 7 veljestä, sävy vaaleanpunainen
Puikot: 3,5 bambut

Tein tämän pienen söpöläisen lankoni (eli siis miehen veljen) pienelle tyttövauvalle lahjaksi. Ylihuomenna pääsemme katsomaan uutta tulokasta ensimmäisen kerran, ja olen jo ihan innoissani. :) Samalla pääsen antamaan heille aiemmin valmistuneen vauvan nutun.

Lankaa tähän työhön ei hirveän paljoa kulunut, vain 49 grammaa. Tai no onhan se painonsa puolesta yhden kerällisen verran. Yritän päästä kuitenkin lankavarastostani eroon, etenkin näistä langoista, joiden väri ei omaa silmää miellytä ihan hirveästi, ja jotka on alun perin hankittu lahjasukkien ja muiden vastaavien tekemiseen. Pääsin myös eroon kiitettävästä määrästä jämälankoja, kun käytin niitä pehmon täyttämiseen.

Korvat virkkasin koukulla nro 3, sillä se on ainoa omistamani. Taitaa olla aika ilmiselvää, etten hirveästi tykkää virkkaamisesta. :D Päätin kuitenkin tehdä ohjeen mukaan ja virkata elefantille korvat, jotka pienen harjoittelun jälkeen onnistuivatkin ihan kivasti. Tuli niistä keskenään vähän erimuotoiset, mutta no. Ehkä se ei haittaa. Hämäykseksi laitoin toiselle korvalliselle rusetin satiininauhasta. :)

PIENELLE

2009-06-19T13:42:00.001+03:00

Se on pehmeä, lämmin ja suloinen, ja ennen kaikkea se on valmis.

Malli: Ribbed baby jacket
Koko: 0-3 kk
Lanka: Teetee Primavera, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,5 ja 5,0 pyöröt sekä 3,0 bambusukkikset I-cordin tekemiseen

Lanka on peräisin aiemmin mainitsemastani ihanuusneuleesta, jonka päätin jo toistamiseen purkaa. Tähän neuleeseen tosin on käytetty ne lankakerät, jotka olivat säilyneet koskemattomina. Keksin myöhemmin jotain käyttöä niille kerille, jotka olen jo neulonut ja purkanut pariin otteeseen. Lanka kuitenkin sopi vauvalle tarkoitettuun neuleeseen kuin nakutettu, sillä siinä on 75% ihanaisen pehmoista merinovillaa ja 25% silkkiä, joka antaa neuleeseen himmeän kiillon ja ylellisyyden tunnun. Kaiken kaikkiaan lankaa kului 75 grammaa.

Ensin aloin neuloa tätä koon 4,5 puikoilla, mutta hetken tuumailtuani päätin purkaa alun ja ottaa sittenkin 5,0:n puikot, ettei lopputuloksesta tulisi liian pieni. Resorin tein sitten 4,5:n puikoilla. Muu neule sujui oikein hienosti, mutta ongelmat alkoivat, kun tuli resorin päättelyn aika. Ensin tein sen liian tiukasti ja jouduin purkamaan. Toisella yrittämällä koetin päätellä reunan sen verran joustavasti, että reuna ei kinnaisi mistään kohdasta, mutta ettei reunasilmukoista tulisi taas liian löystyneen ja lörpän näköiset. Luulen kuitenkin onnistuneeni hyvin, ei tuo reuna nimittäin ainakaan omaan silmääni näytä pahalta. :)

Ennen saumojen ompelua höyrytin koko neuleen, sillä reunat rullaantuivat aika pahasti. Lanka oli täydellistä höyrytettävää, sillä reunat oikenivat hetkessä eivätkä yrittäneet missään vaiheessa rullata itseään takaisin sykkyrälle. Yritin saada saumoista mahdollisimman ohuet, etteivät ne painaisi pikkuista, ja luulen onnistuneeni siinäkin aika hyvin. Hihat ompelin luotospistoin, sivusaumat taas jälkipistoilla. Periaatteessa olisin voinut tehdä kaikki saumat luotospistoilla, mutta sivusaumassa jälkipisto näytti kauniimmalta.

Lopuksi vielä lankojen päättely, napin ompelu ja I-cordilla tehdyn kiinnikkeen ompelu, ja se oli valmis. Olen tulokseen äärimmäisen tyytyväinen. :)

Jospa vaikka saisin vanhempia neuleita edistymään jonkin verran tässä tulevan viikon aikana. Mies on nimittäin huomenna lähdössä työmatkalle Wieniin, ja minä jään kissan kanssa kahdestaan kotiin napottamaan matkan ajaksi. On se niin väärin! Olen tosin vannottanut miestä lähettämään hienon postikortin ja tuomaan herkkuja palatessaan. :D

MINNE MENIT, KESÄ?

2009-06-17T18:25:00.000+03:00

Kovin paljoa en ole ehtinyt pitää puikkoja käsissä viime aikoina. Ensin ne saivat väistyä helteiden ajaksi, sitten oltiinkin jo menossa remontoimaan miehen veljen omakotitaloa. Viikon verran siellä pakersimme parhaamme mukaan, kunnes pääsimme takaisin kotikonnuille. Samaiseen perheeseen, jonka taloa olimme remppaamassa, on lähiaikoina tulossa uusi jäsen, ja halusin tehdä pienelle jotain lämmintä ja suloista. Salaisuus tämä neule ei ole, kun vielä varmistin tulevalta äidiltä, että onhan malli ja langan väri varmasti mieleinen.

On tässä vielä tekemistä ainakin yhdeksi kokonaiseksi illaksi. Etupuolelta puuttuu resorit ja sitten on vielä jäljellä saumojen ompelu sekä napin kiinnitys. Tuntuu, että aikaa tämän tekemiseen kuluu normaalia neuletta enemmän, etenkin kun haluan saada kaiken mahdollisimman siististi tehtyä. On purettu ja neulottu ja purettu taas. :)

On minulla muitakin projekteja meneillään. Palmikkotunika on vieläkin vaiheessa, ja aloin neuloa itselleni jopa uutta sukkaparia tässä joku aika sitten. Tosin ne ovat myöskin varikolla ainakin vielä hetken ennen kuin saan vauvan nutun valmiiksi. Taidankin kieltää itseltäni uusien projektien aloittamisen ja langan ostamisen siihen asti, kunnes olen saanut entiset valmiiksi. Mitenhän moinen mahtaa toimia? :D

KESÄTOPPI

2009-05-12T12:22:00.002+03:00

Vähän päälle viikko siinä meni, ottaen huomioon että neulonta-aikaa verottivatkin valintakokeet ja niihin valmistautuminen. Nyt kelpaa odotella hieman lämpöisempiä kesäpäiviä ja valintakokeiden tuloksia.

Malli: Razor cami
Lanka: Garnstudio DROPS Muskat, sävy petrolinsininen
Puikot: 3,5

Ohjeesta poiketen loin 168 silmukkaa, ja neuloin 3o1n-neulosta seitsemän senttimetriä. Tämän jälkeen aloitin mallineuleen, joka oli todella helppo muistaa. Valmista syntyi nopeasti, tosin välillä meinasi usko loppua, kun vartalo-osa ei tuntunut koskaan olevan tarpeeksi pitkä. Mallineuletta neuloin lopulta 34 senttimetrin verran, ja tuloksena on lantiomittainen toppi. Lankaa toppiin kului kokonaisuudessaan 221 grammaa.

Täytyy sanoa, että suuri kiitos neulomisen helppoudesta kuuluu KnitPron puikoille, jotka jo aiemmin esittelinkin. Toppia oli todella helppo sovittaa, kun siksi aikaa pystyi vaihtamaan pitkän kaapelin. Lanka taas ei ollut ihan aina yhteistyöhaluinen, vaan halkeili ärsyttävästi, ja jos kädet hiukankaan hikosivat, niin lanka ei meinannut mitenkään luistaa puikoilla. Ilmeisesti neulon vieläkin hieman liian tiukkaa, vaikka siihen ongelmaan nuo KnitProt ovat jonkin verran auttaneet.

Vartalo-osan tein ihan ohjeen mukaan, mutta kainaloihin päästyäni tein samat muokkaukset kuin Villilanka on tehnyt, tosin sillä erotuksella, että minä neuloin takana 3o1n-ribbiä 95 silmukan verran, koska silmukoita oli 12 enemmän. Tuntui hassulta vain jakaa silmukat puoliksi, kun tällä tavalla kainaloista sai paljon siistimmät ja napakammat. Kiitos tästä Villilangalle! :)

Kaikki muu sujui oikein hienosti, mutta olkaimet osoittautuivat varsinaiseksi murheenkryyniksi. Aluksi neuloin niistä liian pitkät, mutta onneksi huomasin sen jo siinä vaiheessa, kun olkaimet olivat vasta hakaneuloilla kiinni oikeissa kohdissa. Purin niitä kolme-neljä kerrosta, en ole aivan varma montako, ja ompelin ne paikoilleen. Sovittaessa olkaimet olivat vieläkin liian löysät, joten otin ne irti ja purin niitä vielä neljä kerrosta. Aiempi olkaimien kohta ei näyttänyt kuitenkaan ihan oikealta paikalta, joten kiinnitin ne hieman aiempaa sisemmäs. Nyt pituus on juuri sopiva, mutta olkainten sijoittelu hieman pielessä. Symmetrisesti ne kyllä ovat, mutta ne voisivat olla kuitenkin hieman ulompana, mutta en kyllä enää jaksa purkaa ompeleita. Olen ihan tyytyväinen näinkin, itsepähän olen tehnyt. :D

Kokonaisuuteen olen erittäin tyytyväinen. Lanka on mukavan tuntuista iholla ja neule on sopivan napakka, mutta silti joustava oikeista kohdista. Kaiken lisäksi lanka on konepestävää, täytyy vain toivoa, että neule ei lörähdä pesussa. Seuraavana olisi edessä sopivan alustopin metsästys, veikkaan että valkoinen sopisi tuon petrolin kanssa kivasti. :) Neulerintamalla taas tunika odottaa edelleen kaulustaan, ja valkoinen neulepaita hihoja. Saa nähdä, milloin edistyn kummassakaan.

KESÄ TULEE!

2009-05-05T15:03:00.001+03:00

Auringonpaiste on kyllä ihmeellinen, se antaa voimavaroja vaikka mihin. Ainakin minun osalta päivä muuttuu välittömästi paremmaksi, kun aurinko alkaa paistaa. Ulkona on tällä hetkellä muutenkin niin nättiä, kun puiden pienet silmut ovat jo muuttuneet pikkuruisiksi lehdiksi. Keväässä kivointa on lehtien kasvun seuraaminen - ensin ne ovat aivan pieniä ja päivä päivältä ne kasvavat suuremmiksi, ja ihan kuin huomaamatta onkin jo kesä.

Kesän odotus on tällä hetkellä suunnattoman suuri, ja sen vuoksi aloitinkin uuden neuleen aiemmin tilaamistani DROPS Muskateista. Langoista kehkeytyy hyvää vauhtia kesätoppi.

Sain parisen viikkoa sitten kutsun valintakokeeseen, jota varten minun on laadittava eräänlainen portfolio. Sen parissa on ollut yllin kyllin tekemistä, itse valintakoe on perjantaina eikä kansio ole vieläkään valmis. Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa, vähäsen jo jännittää. Kansion tehtailun takia neuletunika on ollut varikolla. Tunikasta puuttuu enää kaulus, saa nähdä milloin innostun sitä jatkamaan. Tällä hetkellä olen niin tuon kesätopin lumoissa, että saatanpa tekaista sen ensin valmiiksi ja jatkaa tunikaa vasta sitten.

Kissakin on nautiskellut lisääntyneestä auringonpaisteesta. Sitä on lähes mahdoton pitää pois parvekkeelta, jossa se mielenkiinnolla tutkailee ulkomaailmaa ja jahtaa ötököitä. Hassu kissa siitä puolesta, että parveke on ainoa paikka, jossa se on ulkona mielellään. Jos sen vie valjaissa ulos, niin se pinkoo oitis takaisin sisälle. Olisi kuitenkin kiva, jos sen saisi tänä kesänä nurmikolle tassuttelemaan.

ETANOINTIA

2009-04-20T12:45:00.000+03:00

Neulomistahti on hidastunut roimasti, vaikka aurinko paistaa yhä useammin ja kauniimmin ja olokin tuntuu paljon virkeämmältä. Jotain täällä on kuitenkin saatu aikaan, vaikkakin vähän hitaanlaisesti. Pääsiäisenä vierailimme kotipaikkakunnalla, ja reissun johdosta tämä neule imi itseensä kolmen päivän aikana pari kerää lankaa. Tällä hetkellä neule on kuvan mukaisessa tilassa, selkäpuoli puoliksi valmiina ja etupuoli odottaa omaa vuoroaan.

Ihan koko aikaa en kuitenkaan pääsiäisenä ehtinyt neulomaan, en ainakaan täysin rauhallisin mielin. Leo nimittäin koki jännittäviä hetkiä, kun vihdoin pääsi tutustumaan miehen isoveljen ja tämän vaimon lemmikkipupuun. Pupu otti tapaamisen hyvin rennosti; kyssötti vain paikallaan Leoa koko ajan tarkkaillen, eikä juurikaan hätkähtänyt, kun Leo tuli lähemmäs tutkailemaan ja yllyttämään leikkiin. Taisi Leo olla se osapuoli, jota jännitti enemmän etenkin silloin, kun pupu päätti lähteä loikkimaan paikasta toiseen. Melkein pystyin näkemään Leon päässä pyörivät rattaat, kun se yritti keksiä, että mikähän eläin se tuo mahtaa olla, kun liikkuminen ei ole lähelläkään kissamaista. :) Harmiksi vaan kuvien ottaminen unohtui, olisi kyllä ollut kiva saada pieni muisto kissan ja pupun kolme päivää kestäneestä yhteiselosta.

Muut neuleet taas eivät ole edistyneet minkään vertaa. Ihanasta langasta valmistuva neule on jumahtanut samaan kohtaan, jossa viimeksi tein purkamispäätöksen. Tällä kertaa purkamista ei kuitenkaan tarvita, sen sijaan voisin haluta annoksen lisätarmoa, jonka avulla saisin tartuttua puikkoihin ja luotua silmukat hihoja varten. Jospa sitä tässä vielä joku päivä..

MITEN NIIN JOULU ON VAIN KERRAN VUODESSA?

2009-03-21T12:00:00.004+02:00

Eilinen oli kaikin puolin hurmaava päivä. Aamulla en malttanut pysyä housuissani, kun huomasin että Tinttamarellin paketti oli lähtenyt edellisiltana postin kuljetettavaksi ja se saapuisi paikallispostiini vielä samana iltapäivänä. Kaikesta tästä hurmioituneena kurvasin aamiaisen jälkeen keskustaan lankakaupoille.

Mukaani tarttui kaksi kerää petrolinväristä SandnesGarn Smartia erästä pipoprojektia varten. Näiden lisäksi hamstrasin kahdeksan kerää ruskeaa Gjestal Maijaa, joista syntyy tunika minulle itselleni.

Alun perin tarkoitukseni oli kiertää keskustan muitakin kauppoja, mutta postipakettien hyppysiini saaminen poltteli minua niin paljon, että en sitten kuitenkaan malttanut jäädä etsimään uusia kenkiä. Kirjakaupassa tosin olisin voinut pistäytyä. Ajelin suoraa päätä takaisin kotiin ja siirryin tuijottamaan Itellan lähetysseurantaa. Heti kun paketit olivat kirjautuneet lähipostiin kävin noutamassa ne kotiin. Toisessa oli vaatteita, mutta mitä kaikkea Tinttamarellin paketista paljastuikaan!

Viisi kerää täydellisen sävyistä Garnstudio DROPS Muskatia veivät sydämeni. Netin väritaulukossa väri näytti hieman haaleammalta, mutta oli iloinen yllätys, että lankojen väri on juuri sitä tiettyä tummaa petrolia, johon olen täysin hullaantunut. Kuva vääristää lankojen väriä himpun verran, enkä saanut sitä korjattua oikeaksi. Näiden ihanuuksien varalle minulla on jo selkeä suunnitelma.

Jos langat onnistuivat viemään sydämeni, niin viimeisetkin järjen rippeet karisivat siinä vaiheessa, kun kaivoin nämä kaunokaiset esiin paketin uumenista:

Loppuilta kuluikin sitten puikkojen kiiltoa ja kiinnitysmekanismia sekä kaapeleiden joustavuutta ihastellessa. Vielä en ole ehtinyt neuloa näillä mitään, mutta veikkaanpa, että ruskeat Maijat pääsevät puikoille hyvinkin pian. :)

ELÄINYSTÄVIÄ

2009-03-17T12:00:00.002+02:00

Ja juuri kun vasta pääsin sanomasta, ettei minulla ole ollut mitään mielenkiintoa puikoilla lepäilleitä töitä kohtaan, mies vaati minua tekemään toisen niistä valmiiksi. Olihan siihen hommaan ryhdyttävä, kun toinen niin halusi. Lopulta kaiken pakerruksen tuloksena puikoilta putkahti tälläinen:

Malli: Sheldon
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, sävyt omenanvihreä ja luonnonvalkoinen
Puikot: 3,5

Kilppari oli varsin nopeatekoinen, jos nyt ei oteta huomioon sitä, että se "unohtui" yli kuukaudeksi hyllyyn odottamaan viimeistelyjä. Pari kertaa mies kysäisi, että missä se kilppari on, mutta yritin karttaa sen valmiiksi tekemistä. Jostain syystä karsastin I-Cord -tekniikkaa. Ohje sai sen kuulostamaan liiankin haastavalta, mutta eihän se loppujen lopuksi sitä ollut. Kun sain juonesta kiinni, olin yhdessä hujauksessa reunustanut kilven ja toisessa kiinnittänyt kilpparille jalat. Ja siitä tuli niin söpö!

Vihreää lankaa kului tasan 60 grammaa, eli kaikki, mitä minulla oli varastossa. Sainpa taas yhden jämäkerän pois pyörimästä. Valkoista taas meni 21 grammaa, jäljelle jäi vielä isohko nöttönen. Sen varalle tosin minulla oli suunnitelma. Silmät ompelin mustalla villalangalla.

Täyttämiseen käytin jämälankaa; erinäisiä pieniä pyörimään jääneitä nyyttejä, joista aina projektin valmistuttua ajatteli, että ehkä niistä jämistä vielä jotain saa tehtyä. Olivat ne ainakin hyödyksi tässä projektissa. :) Jämälankojen lisäksi käytin täytteenä mysteerilankoja, joita minulle on kertynyt monen kerän verran ja joita oli kullakin kerällä niin vähän, ettei niistä olisi kokonaista sukkaparia saanut, etenkin kun lankoja oli montaa eri paksuutta ja laatua. Suurin osa niistä tuntui puhtaalta akryylilta, joten ei siitäkään puolesta surettanut syöstä lankoja kilpparin sisuksiin.

Kilpparin väri on ehkä omimmillaan tässä alimmassa kuvassa, mutta ei vieläkään aivan oikea. Jätin miehen tehtäväksi keksiä kilpparille nimi, ja pitkällisen pohdinnan tuloksena ristimme sen Hemmo Viikari Kilpiäiseksi. Viikari tulee siitä, kun kilpparilla on tapana olla hieman kuriton, ja sillä nimellä minä ainakin aion sitä kutsua.

Joululahjaksi saadulla ompelukoneella olen ehtinyt lyhentää parit miehen housunlahkeet ja ommella sohvan koristetyynyihin uudet, keväisemmät päälliset. Nuppineulat minulla on olleet siinä samaisessa muovilaatikossa, jossa ne ostettaessakin olivat, ja josta niitä on erittäin hankala noukkia yksi kerrallaan. Kilpparin innoittamana muistin erään netistä löytyneen ohjeen ja loin silmukat välittömästi, olihan minulla sopiva lankakin jo valmiina.

Malli: Neulatyynysiili
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 3,0 bambut

Aluksi vähän jännitti, että riittääkö kilpparista yli jäänyt lanka sittenkään, mutta sitä olikin juuri passelisti, ja kaikki 15 grammaa meni. Tämänkin täyttämiseen käytin mysteerilankoja kiitollisena lankalaatikkoon vapautuvasta tilasta. Silmät ja nenän tein samalla mustalla villalangalla kuin kilppariinkin.

Neulominen kävi nopeasti, tein tämän valmiiksi samalla kun katselin tv:stä Helppoa elämää. Siili on kätevä, sillä se on sopivan kokoinen ja siihen mahtuu vähän suurempikin määrä neuloja. Naamaltaan se muistuttaa lähinnä jääkarhua, mutta kyllä se ihan siili on. Mitähän lajia lie esi-isänsä ollut..

VIIVYTYKSIÄ

2009-03-15T21:38:00.001+02:00

Aluksi minulla oli ihanaa lankaa ja toive siitä, että saisin itselleni nätin neuleen. Loin silmukat, neuloin suuremmalla hartaudella kuin koskaan tähän asti ja varovaisesti muokkasin ohjetta itselleni sopivaksi. Loin päähäni unikuvia siitä, miten neule sopisi minulle täydellisesti. Alku näytti pelottavan hyvältä.

Jatkoin kuitenkin päättäväisesti, välillä mittailin neuletta ja neuloin taas lisää. Lankakerä toisensa perään hupeni, ja pääsin mielenkiintoisempaan vaiheeseen. Jouduin ihmettelemään miksei helma ollut ohjeessa sanottua pitempi, vaikka olin lisännyt siihen kerroksia. Jatkoin siltikin, mikä oli tässä vaiheessa jo hieman tyhmästi tehty. Mutta kun se oli niin kaunis.

Lopulta kuitenkin jouduin ikäväkseni toteamaan, että koko tekele oli purettava. Oli masentavaa katsella, kun lanka katosi takaisin kerälle. Tuntien työ tuntui hukkaan heitetyltä. Mutta ei se itse asiassa ollut turhaa, sillä opin tärkeitä asioita. Olen vasta aloitteleva neuloja, ja virheitä tulee useammin. Siltikin yritän oppia kaikista niistä edes jotakin, jotta saisin enemmän kokemusta. Mutta kyllä pitkälle neulotun neuleen purkaminen harmittaa silti, ja valtavasti harmittaakin.

Sillä välin tekaisin taas yhdet sukat miehelle.

Malli: Oma
Lanka: SandnesGarn Smart, sävy maastonvihreä
Puikot: 3,5 bambut

Malli on vanha tuttu, mutta vaihtelun vuoksi tein sukkiin pyöreät kärjet. Sukat valmistuivat parissa illassa; neulominen on tehokasta, kun laittaa jonkin mukavan leffan pyörimään ja antaa vain mennä. :) Mies oli sukkiin tyytyväinen, ja minä taas iloitsin siitä, että lankavarastoni pieneni 81 grammalla. Lankaa jäi vielä sen verran, että siitä riittää vaikka toisten sukkien raidoiksi.

Tällä hetkellä minulla on pari juttua puikoilla, tosin niitä kohtaan en ole osoittanut mielenkiintoa pitkään aikaan. Onneksi minulla on vielä ihanainen lankani ja mahdollisuus aloittaa alusta.

LÄMPÖISTÄ JA PEHMEÄÄ

2009-02-18T10:00:00.000+02:00

Malli: Pitkät pitsineulesukat
Lanka: SandnesGarn Easy, sävy oliivinvihreä
Puikot: 8,0 bambut

Näitä oli yllättävän nopea neuloa. Ensimmäisen sukan neuloin valmiiksi jo tammikuussa, mutta sitten projekti siirtyi telakalle kuukauden ajaksi. Alkuviikosta tartuin tuumasta toimeen ja tein ensimmäiselle sukalle parin, ja omaksi hämmästyksekseni yhden päivän aikana. Näin paksusta langasta kyllä syntyy valmista todella nopeasti, joten sen puoleen ei mikään ihme. Puikoilla oli hieman outo neuloa, en nimittäin ole tottunut näin paksuihin puikkoihin, mutta täytyy sanoa, että olen täysin myyty bambupuikoille! Näiden innoittamana kipaisin lankakauppaan täydentämään sukkapuikkovarastoani muutamilla yleisimpien kokojen bambuyksilöillä. Nyt vain yritän etsiä jonkin hienon sukkaohjeen, jotta pääsisin niitä testaamaan. :P

Sukista tuli äärimmäisen lämpimät. Jospa nämä auttaisivat varpaitteni ainaiseen kylmyyteen. Saa nähdä minkä verran lanka huopuu käytössä etenkin jalkapohjasta, sillä toisesta sukasta jouduin purkamaan pienen matkaa kantalappua, ja langan kuidut takertuivat toisiinsa jonkin verran. Paljo purkaminen ei tälle langalle sovi, onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut korjata kuin tuo yksi kohta, missä olin neulonut epähuomiossa väärin.

Pohkeen kavennukset tein hieman eri tavalla kuin ohjeessa. Alussa tein pari kavennusta ohjeen mukaisesti, mutta sitten hieman tiheämpään, kun alkoi tuntua että varsi jää liian löysäksi. Tässä se kuukauden tauko sitten kostautui; sain nimittäin kytätä aika tiuhaan toista sukkaa, että saisin molemmista samanlaiset. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ja minä olen erittäin tyytyväinen. :)

RIEMUNKILJAHDUKSIA!

2009-02-17T11:37:00.000+02:00

Viimein ne ovat valmiit! Ja ne ovat ihanat!

Malli: Pomatomus
Lanka: Hjertegarn Ciao Trunte, sävy tumma turkoosi
Puikot: 2,5

Pitkän aikaa nämä olivatkin vaiheessa, ja siihen on syynsä. Ensin tuli kuume ja kyytipojaksi nuha, ja sitten kun kuume oli kaikonnut, toinen silmäni tulehtui. Eikun lääkäriin ja silmätippoja hakemaan. Yritin kuumeesta selvittyäni neuloa edes vähäsen, mutta ei siitä lopulta mitään tullut. Nyt olen lähestulkoon terve, vielä joitain nuhan jäämiä jäljellä, ja tikuttelin nämä kauniitten talvipäivien kunniaksi valmiiksi. :)

Lanka on ihanaa; pehmeää, hieman kiiltävää ja miellyttävää neuloa. Lanka on jotenkin pyöreämpää kuin esimerkiksi Sisu, jota olen viimemmäksi ohuista langoista neulonut, ja luulenpa, että sen vuoksi kierretyt silmukat näyttävät upeilta! Ja tällä kertaa sukat ovat täsmälleen samankokoiset, sillä neuloin niitä molempia yhtä aikaa. Työskentelytapa sopi minulle paremmin kuin hyvin, vaikka välillä olikin lannistavaa, kun ei heti päässyt tekemään "uutta kivaa", vaan piti neuloa sama kohta uudestaan.

Muokkasin hieman sukkien kärkeä; neuloin mallikuviota noin sentin verran pidemmälle kuin ohjeessa ja aloitin silmukoimisen, kun jäljellä oli 28 silmukkaa. Silmukoinnista puheen ollen löysin vallan näppärän vinkin, missä neuvotaan miten usein niin ärsyttävän silmukoinnin voi tehdä neuloen. Täytyy sanoa, että tämä pelasti päiväni! Kauhulla olin odottanut sitä hetkeä kun pitäisi alkaa taas sohia neulan ja langan kanssa ja vielä yhtä aikaa tuijottaa silmukoinnin ohjetta koneen ruudulta, kun en ikinä muista sitä ulkoa. Tällä kertaa silmukoiden jäljittely oli helppoa ja jopa hauskaa, mitä en osannut odottaa, ja tulokseen olen valtavan tyytyväinen. :)

Seuraavaksi sitten taas muiden projektien kimppuun..

NAPPILISTAPIPO

2009-01-21T12:04:00.001+02:00

Liityin hiljattain minäkin Ravelryn ihmeelliseen maailmaan, jonka valtavan neuleohjemäärän seasta ensimmäisenä puikoille hyppäsi tämä pipo. Ja eikun etsimään sopivaa lankaa. Anttilassa oli Florica tarjouksessa 2€/kerä, joten hamstrasin sitä kerralla viiden kerän verran. Piposta olisi tullut muuten liian ohut, joten päätin käyttää kaksinkertaista lankaa. Unohdinpa sillä erää täydentää puikkovarastoani 5,0:n pienimmillä pyöröillä, joten pitkän aikaa valmiina oli vain pipon resori. Yritin neuloa sileää sukkapuikoilla, mutta ei onnistunut. Lopulta löysin tarvitsemani puikot ja pipo oli hujauksessa valmis, mutta vielä napit puuttuivat. Eilen käväisin keskustassa lankakaupassa, josta ne täydelliset napit sitten löytyivät.

Malli: Button-Tab Hat (Ravelry)
Lanka: Novita Florica kaksinkertaisena, sävy harmaansininen
Puikot: 4,5 ja 5,0

Pipo on lämmin, mukava ja etenkin juuri sopivan kokoinen; ei valu silmille eikä myöskään nouse liian ylös tai kiristä. Ja on se nättikin. :) Kummassakaan kuvassa langan väri ei ole ihan oikein, se on vielä vähän harmahtavampi. Lankaa minulla on jäljellä vielä neljän kerän verran, niistä aioin tehdä vielä lapaset ja ehkä kaulaliinankin. Lapaset teen myöskin kaksinkertaisella langalla, niin niistä ei tule liian ohuita. Kaulaliinan malli on vielä ihan auki, mutta kaipa minä jotakin vielä keksin.

Napit ovat suloiset, valitsin ne niiden erilaisen muodon takia. Oli tuolla puun kauniiksi käsitellyllä pinnalla myös oma painoarvonsa. :) Nappeja oli kaupassa jäljellä neljä, joista minä vein nämä kaksi, mutta kotiin tultuani harmitti hieman etten ottanut myös niitä kahta viimeistä nappia. Pitääkin katsoa onko ne vielä jäljellä, kun seuraavan kerran käyn lankakaupassa..

AURINGOSTA SAA VOIMAA

2009-01-16T12:46:00.000+02:00

Olen saanut ihan uudenlaista puhtia käsitöiden tekemiseen. Piristävän vaikutuksen on antanut niinkin yksinkertainen elementti kuin valo; auringonpaiste on kuin taikaa. Neuleprojektit etenevät vauhdilla, kun vanhoja tulee valmiiksi ja uusia aloitetaan, ja olen siitä kovin iloinen. Nämä pirteät raitasukat ovat uusimmat valmistuneet:

Malli: Oma
Lanka: Novita Wool, sävyt luonnonvalkoinen ja oliivinvihreä
Puikot: 3,5

Värit ovat herkulliset jopa niinkin suuressa mittasuhteessa, että näistä tulee koko ajan mieleen jäätelö. :D Wool on mukavantuntuista lankaa, eikä se kutita, toisin kuin useimmat villalangat. Olen käyttänyt Kerttujani niin ahkerasti, että ne alkavat olla kuoleman partaalla, ja toisekseen tarvitsin ohuempia villasukkia, jotka mahtuvat myös kenkiin. Näistä tuli täydelliset - ohuet, mutta silti lämpimät.

Meillä oli Leon kanssa pieni kuvaussessio tuossa männä päivänä. Aluksi minä olin kuvailemassa lankoja ja tekeleitäni, itse asiassa juurikin näitä samoja kuvia mitä tässä postauksessa nähdään, kunnes herra itse tuli poseeraamaan minulle hyvinkin mallikkaasti.

"Noniin, onko näin hyvä? Ai vielä vähän leukaa alas?" Muutamat kuvat siitä sain otettua, kunnes herralle riitti, ja hän käänsi sievästi takapuolensa kameraan päin mielenosoitukseksi:

Se siitä kuvaussessiosta. :D Eilen taas kerkesin nappaamaan pari kuvaa Leon uudesta lempileikistä, vesisodasta lavuaarissa. Tämän kissan peseminen on vaikeaa, mutta leikkiessään lavuaarissa se itse työntää päänsä vesinoron alle. Kummallinen otus.

Sitten uusiin juttuihin. Hankin tuossa vähän aikaa sitten ensimmäiset bambupuikkoni, ja paksuutensa puolesta ne muistuttavat aidanseipäitä. Kyllä näillä neulominen on tuntumaltaan ihan erilaista kuin metallipuikkojen kanssa, jotka tuppaavat liukumaan ulos silmukoista vähintään ensimmäisellä kierroksella. Näiden kanssa ei tuota ongelmaa esiintynyt. Aiemmin en ole uskaltanut hankkia bambupuikkoja, koska pelkään, että onnistun vain katkaisemaan ne. Nyt kuitenkin olen tullut toisiin aatoksiin, ja ajattelinkin, että seuraavien sukkalankojen hankinnan yhteydessä voisin ottaa sopivankokoiset puikot samalla.

Bambupuikoilla on tikuteltu tämännäköistä lankaa. Sukat näistä on tulossa; pitkät, pehmoiset, paksut ja ah niin lämpimät. Enkä näytä pääsevän tästä vihreän sävystä irti lainkaan. :) Tuolla Leon poseerauskuvissa näkyykin pientä vilautusta neuleen ulkomuodosta.

On minulla muutakin uutta tekeillä. Arvaatteko, mitä näistä on tulossa?

UUSI VUOSI, UUDET NEULEET

2009-01-07T13:48:00.002+02:00

Blogin päivittäminen jäi taka-alalle joulun ja uudenvuoden takia, mutta neulomista en kuitenkaan ole unohtanut. Joululahjaneuleiden kanssa tuli valtava kiire, viimeisten lankojen päättelyä tein vielä aattoaamuna. Lahjat pääsivät uusille omistajilleen oikein joulupukin jakamina. :) Pienet tytöt olivat niin innoissaan uusista paidoistaan, että ne piti saada päälle heti samana iltana. Harmi, kun en muistanut napata kuvaa kummastakaan paidasta valmiina; pitääkin muistaa ottaa kyseinen kuva seuraavan kerran kun ollaan kotikaupungissa käymässä.

Branching out -huivin saajaksi päätyi lopulta anoppi. Kieltämättä olin ylen tyytyväinen nähdessäni hänen ilmeensä, kun paketti oli avattu, sillä kerrankin onnistuin tekemään lahjan, jonka käyttö on taattu. Silja-lankaa on vielä kaksi kerää jäljellä, joten ehkä voisin tehdä vielä samanlaisen omalle äidille, kunhan tässä saan pari työtä alta pois.

Valmiista neuleista puheen ollen tässä olisi uusin valmistunut. Mies on valitellut lämpimän pipon puutetta jo jonkin aikaa, etenkin kun täällä on alkanut pakkaset paukkua ja kovaa. Kaupassa on kahlannut aina pipohyllyn läpi ja manannut, kun kaikissa kaupan pipoissa pää näyttää ihan kananmunalta. Hetki lankalaatikon tonkimista, eri vaihtoehtojen pohtimista ja sopivien puikkojen metsästystä, ja eikun silmukat puikoille ja puikot suihkimaan.

Malli: Oma
Lanka: Novita 7 Veljestä, sävy musta
Puikot: 4,0 pyöröt

Tämä on ensimmäinen pipo, jonka olen tehnyt täysin lonkalta, ja täytyy sanoa, että olen hirmuisen tyytyväinen. Ennen neulomista punnitsin lankakerän, jonka painoksi osoittautui 52 grammaa. Pelkäsin, että joudun ostamaan lisää lankaa, koska määrä vaikutti niin vähäiseltä, mutta toisin kävi. Kaikki lanka meni, ja piposta tuli täysin sopiva. Ja on lämmin. Valmista tuli nopeasti, aloitin neulomisen noin seitsemän aikaan illalla, ja pipo oli käyttövalmis seuraavana päivänä iltapäivällä. Sovitin pipoa itsekin, ja saatanpa neuloa itselleni samanlaisen. :)

Ai niin, on minulla muutakin valmista, Paraphernaliat nimittäin:

Malli: Paraphernalia
Lanka: SandnesGarn Sisu, sävy oliivinvihreä
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Pitkään näissä menikin! Ensimmäisen sukan neuloin valmiiksi pikavauhtia, tosin silmukoinnin jätin odottamaan. Toisen sukan aloitus ei sitten meinannut luonnistua mitenkään, vaan jouduin ottamaan kertaalleen uusiksi. Vaikka kuinka yritin, toisesta sukasta tuli ensimmäistä kireämpi ja näin ollen varreltaan matalampi, mutta ei se hirveästi haittaa, ihanat ne on silti. :)

Langan väri ei ole omimmillaan kummassakaan näistä kuvista, sillä todellisuudessa se ei ole noin harmahtava, vaan eläväisempi vihreä. Saatanpa vielä joskus kuitenkin neuloa toisetkin tälläiset, ehkä silloin paremmalla menestyksellä. Joulun alla nimittäin minulla ei enää jäänyt aikaa niille lahjaksi suunnittelemilleni Paraphernalioille, vaan jouduin kylmästi hylkäämään sen ajatuksen ja etsimään korvaavan lahjan. Ehkä voisin tehdä niistä syntymäpäivälahjan samaiselle henkilölle.

Tässä hieman esimakua uudesta tekeleestä. Väreistä tulee mieleeni jostain syystä jäätelö. Miehen kommentti oli "aika raikas". Se oli tarkoituskin. :)

ON TAINNUT LAISKUUS ISKEÄ

2008-11-27T12:37:00.001+02:00

Täällä neuleet edistyvät melkeinpä kuolettavan hitaasti. En ole ehtinyt tehdä Freddie-boleron eteen yhtään mitään, kun joululahjat vievät suurimman osan siitä ajasta, mitä koulunkäynnin jälkeen jää käteen.

Paraphernaliat ovat ihan kohtuullisella mallilla, toinen sukka odottaa silmukointia, kun taas toisesta puuttuu vielä jonkin verran jalkapöydän neuleesta. Jos saisin ne valmiiksi lähipäivinä, niin voisin aloittaa heti uusia Paraphernalioita, jotka ovat menossa lahjaksi. Tosin ensin minun pitäisi metsästää se täydellisen värinen lanka, josta voisin kyseiset sukat tekaista. Toivottavasti niiden neulominen olisi nopeampaa kuin näiden omien tikutteleminen. Noita lahjasukkia aion neuloa molempia yhtä aikaa, ettei käy yhtä onnettomasti kuin näissä tekeillä olevissa.

Olin siis neulonut ensimmäisen sukan valmiiksi, ja aloitin toista. Jostain syystä neulon aina toisesta sukasta paljon tiukemman, minkä takia resoriosuudelle kävi näin:

Purkuunhan se meni. Olin neulonut niin tiukkaa, että kerrosmäärät eivät täsmänneet mitenkään. Eihän siinä muuta voinut kuin purkaa ja aloittaa uudestaan alusta, tällä kertaa löyhemmin.

Ette kyllä usko miten hankalaa se oli! Koko ajan täytyi tolkuttaa itselleen, että "älä vedä sitä lankaa liian tiukalle, tai muuten saat purkaa taas koko hökötyksen". Näköjään se tepsi, resorista tuli lopulta samanlainen kuin aiemmasta. Olen yrittänyt keksiä, että mistä tuo toisen sukan tiukempaan neulominen johtuu, ja päättelin, että sen täytyy olla seurausta jalkaterän kavennuksista. Niissä kun yrittää pitää lankaa mahdollisimman tiukalla, että kavennuksista tulisi siistit, niin siitä jää jotenkin se langan tiukalla pitäminen päälle. Mene ja tiedä. Ajattelin kuitenkin, että lahjasukista tulisi siistimmät, jos teen molempia yhtä aikaa aina samaan vaiheeseen asti.

Miehen kummitytön neule on hyvällä mallilla, toinen hiha on valmis ja toisesta puuttuu enää puolet, jonka jälkeen jäljellä on enää hihojen kiinnitys, kauluksen neulominen ja kuvioiden kirjonta. Kummitytön isosiskolle menevä paita taas on vielä alkutekijöissään, mutta enköhän minä vielä tänään siihenkin saa silmukat luotua ja neuleen alulle.

Lopuksi vielä kuva meidän riiviöstämme, jonka mielestä minä olen mahtava nojatuoli:

Mokoma rontti.

SUKANKUTOMISEN AUTUUS

2008-11-05T14:20:00.000+02:00

Aluksi hieman pelotti, kun loin toisen sukan silmukat ja haparoiden aloin neuloa kierrettyä joustinta. Puikot olivat ohuemmat kuin koskaan aiemmin, ja silmukat olivat ennennäkemättömän pieniä, minkä vuoksi sainkin taistella ihan urakalla aloituksen kanssa, kunnes neulonta alkoi sujua hieman paremmin. Kun pääsin aloittamaan palmikkoa, olin täysin koukussa. Kudin oli kädessä jokaisena vapaana hetkenä, ja ei aikaakaan, kun toinen sukista näytti jo tältä:

Valaistus oli varmaan pahin mahdollinen valokuvien ottoa ajatellen, mutta minkäs sille voi, kun pimeä hiipii jo kolmen-neljän aikaan. Kuvanmuokkausohjelmakaan ei näitä saanut pelastettua värejä vääristämättä, siispä tyydyin näihin hämäriin kuviin.

Näissä sukissa on ensimmäistä kertaa kantapää, joka istuu jalkaani täydellisesti! Ei yhtään ruttua tai liian paksua reunaa, jotka jalassa ollessa painaisi ikävästi. Nyt tiedän, minkälaiset kantapäät vastaisuudessa neulon kaikkiin itselleni tuleviin sukkiin. :) Tällä hetkellä ensimmäinen sukka on menossa puolessavälissä jalkapöytää, kovin paljoa ei ole enää jäljellä. Tuo kärjen silmukointi kyllä pelottaa aika paljon, en ole sitäkään tehnyt yhtään kertaa vielä. Toivottavasti onnistun!

Eilen pengoin lankavaraston ympäri, kun etsin yhtä pitkää puikkoa. En kuitenkaan löytänyt sitä, mitä olin etsimässä, mutta sen sijaan silmään pisti jotain muuta. Minulla oli ennestään jo 2,5:n puikot olemassa, enkä nyt ymmärrä oikein, että mihin tarkoitukseen minä ne olen joskus aikoja sitten ostanut. On tässä tietenkin positiivisiakin puolia, voin ainakin neuloa nyt molempia sukkia yhtä aikaa. :)

Miehen kummitytön neule edistyy myös hyvällä vauhdilla, sain vartalo-osan valmiiksi ja olen aloittanut jo toista hihaa. Vitosen puikot tuntuvat valtavan kokoisilta noiden 2,5:n jälkeen, ja neulomisessa oli lieviä hankaluuksia, kun yritin vetää lankaa aivan liian kireälle, minkä vuoksi silmukat taas eivät luistaneet puikolla ihan yhtä hyvin kuin normaalisti. Toivottavasti osaisin nyt neuloa hihat nätisti loppuun, niin ei tarvitsisi alkaa purkuhommiin..

UUSIA LANKOJA JA RAPORTOINTIA

2008-10-31T17:46:00.002+02:00

Eilen etsiskelin sukkaohjetta; minulla ei ollut varsinaisesti mitään kriteereitä oikeastaan minkään suhteen, halusin vain löytää jonkin miellyttävän ja ehkä jopa haastavan ohjeen neulottavaksi. Aiemmin olen neulonut vain vähäistä aivotoimintaa vaativia perussukkia, mutta sitten kaikkien erilaisten sukkamallien joukosta silmissäni alkoivat kiilua Paraphernaliat. Tänään sitten menin hirmuisella tohinalla lankakauppaan, josta nappasin mukaani 100 grammaa SandnesGarnin Sisua tämmöisenä oliivin-/limenvihreänä. Ostin myös 2,5-milliset sukkapuikot, koska en vielä sellaisia omistanut.

Hieman jännittää, koska en ole aiemmin neulonut näin ohutta lankaa enkä myöskään näin ohuilla puikoilla (vaikka eihän ne 3,0:n puikon nyt niin kaukana ole 2,5:sta, mutta kuitenkin). Ohjeessa varmasti riittää haastetta, toivottavasti minulta löytyy kärsivällisyyttä samalla mitalla, että sukat valmistuisivatkin joskus. Ja toivon myös todella, että toisen sukan syndrooma ei iske tällä kertaa, sillä se vasta on viheliäistä.

Myös pikkuherra Laaduntarkastaja suoritti omanlaisensa vierailun uusia lankojani tervehtiäkseen:

Miehen kummitytön neule on edistynyt melko paljon, tällä hetkellä toisen puolen hartiasaumat odottavat parejaan. Meinasin yhdistää ne kolmen puikon päättelyllä toisiinsa, mikä on kätevämpää kuin ensin päätellä kaikki olkasaumat erikseen ja sitten ommella ne kiinni toisiinsa. Kaiken lisäksi pystyn neulomaan toisen puolen valmiiksi samalla, kun valmiin puolen silmukat odottavat samalla pyöröpuikolla. Kätevää. :P

Alkuperäisessä ohjeessa on neulottu mallineuletta myös raitalangalla, mutta minä en tehnyt niin, koska aion jälkeenpäin kirjoa tuohon raitaan sydänkuvioita silmukoita jäljittelemällä. Siinä taas uusi tekniikka, johon on syytä tutustua tarkemmin. Onneksi netistä löytyy selkeitä ohjeita, niin tekniikka ei vaikuta ainakaan ihan äärettömän vaikealta. Katsotaan, mikä on mielipide sitten, kun olen sitä yrittänyt..

Puseroa neuloessa käsialani on ollut yllättävän tasaista. Saas nähdä mitä siitä tulee, kun neulon hihat sukkapuikoilla. Minulla nimittäin on aika suuri ongelma niillä neulomisessa: jokaisen puikon viimeinen silmukka jää jotenkin omituiseksi, vaikka neuloisin sen kuinka tiukasti tahansa ja pitäisin langan tiukalla, kun neulon seuraavan puikon ensimmäistä silmukkaa. Viimeisestä silmukasta tulee jostain syystä leveämpi kuin muista, minkä vuoksi neuleeseen tulee neljä pystyraitaa, jotka näyttävät siltä, kuin olisin neulonut neljä todella tiukkaa nurjien silmukoiden jonoa. Tätä on vähän vaikea selittää, pitäisi joku kerta napata kuva kyseisestä ilmiöstä. Pointtina oli kuitenkin se, että harmittaa aika lailla, kun kaikkeen sukkapuikoilla neulottuun ne raidat tulevat, eivätkä ne lähde pois, vaikka neuletta venyttelisi hieman. Apuja, neuvoja?

KISSAN KUJEILUA JA UUSIA PROJEKTEJA

2008-10-27T13:38:00.001+02:00

Eilen iski hirmuinen neulomisinnostus, puoli päivää pyörin ympäriinsä, kun en pystynyt rauhoittumaan paikalleni. Rauhattomuuden aiheutti tietämättömyys seuraavasta neuleesta. Lankavarastoa tongin useaan otteeseen, enkä keksinyt mitään, mitä olisin voinut tehdä jäljellä olevista langoistani, eikä sunnuntaina tunnetusti kaupat, joista saisi helpotuksen langanpuutteeseen, ole auki. Aiemmin lankakoppaa tonkiessa en ollut huomannut tummanharmaata kerää Novitan Ainoa, mutta sieltä se kuitenkin tuli pelastamaan minut neulomattomuuden tuskasta. Langasta alkoi muotoutua tavalliset villasukat miehelle, vaikkakin neulon niitä naisten sukkien silmukkamäärällä. Puikot kuitenkin ovat sen verran isot, että näistä tulee miehelle juuri passelit. Viime kerran kun neuloin Ainosta miehelle sukat miesten silmukkamäärällä, sukista tuli valtavat. Tämän verran ensimmäistä sain tikuteltua eilisillan aikana:

Keskiviikkona mies lähtee työmatkalle Portugaliin, josta hän palaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sukista sain hyvän telkkarineuleen pariksi päiväksi. Onneksi meillä on lähes samankokoiset jalat, niin ei tule ongelmia niiden koon kanssa, kun voin ottaa mitat omasta jalastani. Sukan varressa on 3o1n-neulosta, joka jatkuu jalkapöydän päälle. Kantapään jälkeen jalkapohjassa on sileää neulosta.

Viime yönä meidän suloinen ja kiltti kullannuppukissamme oli taas pistänyt tuulemaan. Keittiön pöydällä olevasta kukasta oli kaiveltu multaa suurina kokkareina ja paljon. Mutta ei siinä vielä kuitenkaan kaikki. Yleensä lankakeräni saavat olla rauhassa, kun laitan ne pöydälle, mutta ilmeisesti teini-iän riivaama kisumme oli röyhkeästi ottanut Aino-kerän lelukseen ja pyöritellyt sitä ympäri asuntoa. Lopputulos näytti tältä:

Lankaa oli kaikkialla. Osittain sitä oli purtu ja nuoltu, mutta enimmäkseen se oli vain höykytyksestä solmussa ja mytyssä. Tiedänpähän ainakin laittaa neulomukset entistä parempaan paikkaan yöksi, ja odotella kissan teini-iän angstin loppumista. En vain tiedä millä saisin kissan pysymään erossa kukista ja etenkin niiden mullasta. Kisua ei niinkään kiinnosta kasvien syöminen, vaan niiden mullan kaivaminen. Kaikki ilkiteko tapahtuu luonnollisesti yöllä, kun me nukumme, ja jälkeenpäin on ihan turha torua. Olemme kokeilleet jo appelsiinin raastettua kuorta ja valkopippuria, mutta eivät tunnu nekään tepsivän. Sumutinpulloa kissa uhmaa ihan tahallaan, ihan kiusallaan se keksii kaikkea kiellettyä tekemistä, vaikka tietää, että siitä saa vain vettä sumutettuna naamalle. Tämä sama tilanne on kieltosanan kanssa; vaikka sanoisin kissalle ei, niin kissa on kuin ei kuulisikaan mitä sanoin. Alkaa hiljalleen kismittää, kun kissa ei tottele minkään vertaa. Aion kyllä vieläkin laittaa kaiken sen teini-iän uhman piikkiin. Ystävät kertoivat heidän kissoillaan olleen samanlaisen vaiheen, jossa molemmat tekivät mahdollisimman paljon kiusaa kuin ehtivät eivätkä totelleet mitään kieltoja. Jospa tämän meidänkin kollin alkaisi kohta tehdä mieli vain löhöillä päivät pitkät.

On tuo Aino kyllä upeaa lankaa. Tänään kuitenkin suuntasin kulkuni jälleen kerran lankakauppaan, josta mukaan tarttui 300 grammaa Soon-lankaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty Mandarin Fiestaa, mutta lankakaupan täti sanoi Soonin olevan täysin samaa lankaa eri valmistajalta. Koska Soonissa oli enemmän värejä saatavilla sillä hetkellä, päädyin ottamaan sitä.

Näistä on tulossa miehen kummitytölle joululahjaneule, siitä näin hempeät värit. Soonin koostumus on mukavan pehmeää ja taatusti lämmintä, kunhan ehtii puseroksi asti muovautumaan. Pienenä inhosin villapaitoja, koska ne pistelivät hirmuisesti. En pidä niistä vieläkään, enkä esimerkiksi voi käyttää villasukkia paljaissa jaloissa, kun lanka pistelee niin julmetusti. Miehen kummityttö on myös herkkäihoinen, minkä vuoksi halusin valita ohjeen, jossa ei tarvitsisi käyttää lankaa, jolla olisi edes pientä mahdollisuutta kutittaa tai muuten ärsyttää ihoa.

Kohta voinkin mennä ja luoda silmukat puseroa varten. Luulisin, että valmista syntyy helposti, kun mallineule on kuitenkin helppo. Saumojakaan ei tule kovin montaa; ainoastaan kainalo- ja olkasaumat, koska sekä vartalo että hihat neulotaan pyörönä. Ties miten pitkälle ehdin sillä aikaa, kun mies on matkoillansa.

KYLLÄ SE TÄSTÄ, PIKKUHILJAA..

2008-10-22T18:23:00.000+03:00

Huh, onpa viime päivityksestä taas aikaa. Paljoa ei sillä välin ole tapahtunut, mutta onpahan minulla kuitenkin vihdoinkin jotakin esiteltävää. Branching Out -huivi on viimein valmis. Melko suuren työn ja tuskan takana se olikin, kun jossain välissä tylsistyin totaalisesti koko huivin neulomiseen. Pitkän aikaa se lojuikin vailla huomiota, mutta sain sen lopulta aherrettua valmiiksi, ja tässä se nyt on:

Malli: Branching Out -huivi
Lanka: Novita Silja, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,5 pitkät puikot

Ihan täydellinen siitä ei kuitenkaan tullut. En ole varma teinkö pingotuksen sillä parhaalla mahdollisella tavalla, ja olisiko minun pitänyt kuitenkin pingottaa se vielä hiukan leveämmäksi. Jokin muu lankakin olisi ollut varmasti sopivampi tähän huiviin, mutta toisin kuin aluksi näytti, ei tämäkään se huonoin vaihtoehto ollut. Lanka tuppasi vähän kinnaamaan vastaan, kun sitä neuloi, mutta alkuvaikeuksien jälkeen sekään ei suuremmin haitannut. Lankaa sen sijaan kului yllättävän paljon, olin aluksi luullut, että yhdestä kerästä pystyisi neulomaan hieman pidemmän pätkän ennen kuin täytyisi aloittaa uusi kerä. Kokonaisuudessaan lankaa kului 96 grammaa. Mallikuviota toistin 34 kertaa.

Huivin saaja on vieläkin päättämättä, mutta onneksi jouluun on vielä aikaa, vaikka kaupoissa onkin jo joulutavaraa myynnissä vaikka millä mitalla. Tuntuu, että joka vuosi joulutarvikkeiden myyminen aloitetaan entistä aikaisemmin, mikä hieman hämmentää. Kohta kyllä alkaakin olla jo aika miettiä eri lahjavaihtoehtoja, että ehtii niitä itse valmistaa. Pienemmän lahjan valmistaa nopeasti, mutta suuremmilla alkaa ehkäpä olla jo kiire, ainakin minun neulomistahdillani. :D

Freddie-boleroon pitäisi tehdä vielä pieniä viimeistelyjä. Kaikki palaset on koossa, napit on löydetty ja kiinnitetty, eikä mitään ongelmaa näyttäisi olevan. Ongelmia tulee vasta, kun laitan sen päälle; napinlävet nimittäin venyvät ihan liikaa. Se on varmaankin langan pehmeydestä ja joustavuudesta johtuvaa. Olen tässä pohtinut, että korjaantuisikohan asia, jos jotenkin onnistuisin vahvistamaan napinläpien reunoja niin, etteivät ne venyisi aivan mahdottomasti. En kuitenkaan haluaisi ryhtyä purkuhommiin ennen kuin on aivan pakko. Vielä en kuitenkaan voi ryhtyä toimeen, koska pitäisi jaksaa pitää ajatukset opiskelussa ja etenkin tenttiviikossa. Sen jälkeen voisi alkaa miettiä tuota pulmaa ja jopa uusia projekteja.

KUNPA AIKAA JÄISI MUUHUNKIN

2008-09-10T11:19:00.003+03:00

Oho, onpa jälleen tullut pidettyä taukoa ihan vahingossa. Opiskelu vie taas kaiken ajan. Olen minä toki neulonut jonkin verran, mutta mitään en ole saanut valmiiksi. Freddie-bolero on oikein hyvällä mallilla, pitäisi kiinnittää vielä toinen hiha ja neuloa nappilistat, niin se olisi valmis. Paitsi että jäähän siihen vielä yksi, ja se suurin, ongelma; mistä minä ne napit kaivan? Pitäisi varmaankin suorittaa vierailu keskustan lankakauppaan ja katsoa, josko sieltä löytyisi jotain kivaa. Puiset napit voisivat toimia langan värin kanssa oikein nätisti.

Valkoiset Silja-langat löysivät vihdoin kutsumuksensa, ja niistä alkoi muodostua Branching Out -huivi. Joululahjaksihan se menee, ja lahjan saaja on vieläkin päättämättä. Enkä tiedä sitäkään, että mitä tekisin jäljelle jäävistä Siljoista. Lapaset ehkäpä? Sitä ehdin tosin miettiä myöhemmin.

Tässä vielä kuva meidän alati kokoa kasvavasta kissapedostamme (vaikka eihän se vielä mikään valtavan kokoinen ole):

Herra kovin mietteliäänä tuumaili tänä aamuna ikkunan edessä, mitä lie miettinyt. :)

JA UUTTA PUTKEEN

2008-08-18T19:03:00.001+03:00

Vihdoinkin sain sen valmiiksi, sen viimeistelyyn ei oikeasti tarvittukaan kuin muutamien tuntien työ, siitä vain jostain syystä tuntui muodostuvan ikuisuusprojekti.

Malli: Pitsihihapusero, SK 03/07
Lanka: Novita Bambu, sävy musta
Puikot: 3,0 ja 3,5 pyöröt

Lankaa kului kokonaisuudessaan 380 grammaa. Kauluksen viimeistelyn jälkeen sovitin puseroa ja totesin, että se pysyy päällä ilman olkaimiakin. En siis neulonut niitä, mutta jos joskus tulee tarve vielä tehdä ne, niin minulla on jäljellä vielä sen verran lankaa, että saan yhdet olkaimet tehtyä.

Yllätyin, miten lämmin vaate tästä tuli; olisin nimittäin luullut, että bambulanka on vilpoisampaa. Tosin tällä päivällä on saattanut olla hieman vaikutusta - koko päivän on ollut hirveän kosteaa ja kuuman oloista, vaikkei aurinko olekaan paistanut. Sinänsä ihan hyvä, että tämä tuli valmiiksi vasta nyt. :) Olen puseroon melko tyytyväinen, hihoista ja vartalo-osasta tosin olisin voinut tehdä vielä pidemmät kuin ohjeessa.

Jo jonkin aikaa olen mietiskellyt uutta neuleprojektia. En ole vieläkään keksinyt mitään kivaa aiemmin ostettujen Silja-lankojen varalle, sen verran tiedän, että haluan tehdä niistä jonkin huivin joululahjaksi henkilölle X. Henkilö X voisi olla vaikkapa äiti, mummi tai anoppi, mitään en kuitenkaan ole vielä päättänyt. Halusin kuitenkin neuloa itselleni jotakin tulevan syksyn ja talven varalle, ja nettiä selailtuani päädyin Freddie-boleroon. Tiesin jo etukäteen mitä lankaa haluaisin käyttää, ja tadaa, tässä ne nyt ovat:

Kahdeksan kerää Novitan Luxus Cloud -lankaa ihanassa vihreän sävyssä. Mikä muuten tämän värin nimi on? Myrkynvihreä? Tumma lime? Anyway, ihana se on silti. :) Vuosi sitten kesällä rakastuin vihreään väriin, eikä loppua näy. Murrettuja vihreitä näkyy meillä muuallakin kuin minun pukeutumisessani, mm. verhoissa ja matoissa.

Langan oikea väri on jotakin ensimmäisen ja toisen kuvan väliltä, en saanut korjattua sitä oikeanlaiseksi edes kuvanmuokkausohjelmalla. Kohta pääsen kuitenkin iskemään kynteni niihin, kun tv:stä alkaa mukava putki eri sarjoja ja toki niiden ajaksi täytyy saada jotain tekemistä. :)

ONNISTUMISEN ILO ON PARAS ILO

2008-08-15T15:03:00.004+03:00

Eilen oli harvinaisen onnistunut päivä; ensin sain hihkua riemusta, kun yllättäen osasinkin laskea kaikki matematiikan laskuharjoitukset ilman sen suurempaa ohjaajan avustusta, ja nyt olen iloissani siitä, kun Minttumaari valmistui! Ei se kyllä ihan täydellinen ole, tein nimittäin yhden virheen neljännessä kaaviossa, enkä enää jaksanut purkaa ja korjata sitä. Onneksi kyse on vain yhdestä kavennuksesta, jonka neuloin epähuomiossa väärinpäin. :)

Tässä se nyt on:

Malli: Minttumaari
Lanka: SandnesGarn Mandarin Petit, sävy tummanruskea
Puikot: 4,0 pyöröt

Suureksi ongelmaksi muodostui pääteltävä reuna. En ilmeisesti osannut päätellä sitä tarpeeksi löyhästi, vaikka käytinkin vitosen puikkoa apuna ja tein siitä paljon normaalia löysemmän. Seuraava hankaluus tulikin esille sitten pingottaessa. En saanut pingotettua pitkälle sivulle kovinkaan hyvin noita kärkiä, koska päätelty reuna ei antanut tarpeeksi periksi. Pingotin sen jotenkuten, ja näytti, että siitä tulee ihan hyvä. Ei mennyt kauaakaan, kun huivin irrottamisen jälkeen kärjet alkoivat oieta, ja nyt niitä ei ole käytännössä ollenkaan. Harmittaa kyllä, mutta ei tästä huivista alun perin pitänyt tullakaan mitään muuta kuin kotihuivi, joten ne saavat nyt olla mitä ovat.

Positiivisena puolena tässä on se, että nyt ainakin tiedän, että pääteltävä reuna täytyy tehdä todella löysäksi, jotta huivin saisi kunnolla pingotettua. Toinen mitä pitää harjoitella on itse pingotus; minä kun en ollut varma miten se kuuluu oikeasti tehdä, niin tein miten taisin. Kastelin huivin ja neulasin sen sängylle petauspatjan alle, ja annoin olla siellä niin kauan kunnes huivi oli kuiva. En tiedä oliko aika tarpeeksi, huivi oli pingotuksessa noin vuorokauden. Ehkä siitä olisi tullut parempi, jos olisin antanut sen olla pidempään, tiedä häntä.

Eilen tapahtui se, mitä olen kammonnut - tietokoneeni sanoi sopimuksensa irti, eikä minulla tietenkään ole mitään varmuuskopioita mistään, eikä koneen takuu ole enää voimassa. Hieno juttu. Eilen sen kanssa räpellettiin ja tultiin tulokseen, että sieltä taitaa olla emolevy rikki. Olin aikaisemmin jutellut miehelle, että voitaisiin hankkia minulle läppäri, kun en minä mitään isolla tietokoneella tee, kun en edes pelaa mitään pelejä (no hyvä on, joskus vähän The Sims 2:ta), mitä läppäri ei jaksaisi pyörittää. Koneen kosahtamisen jälkeen mies vitsaili, että taisin päästä etsimään sitä läppäriä nopeammin kuin olin ajatellutkaan. Mokoma rontti.

Edit // Huiviin meni lankaa vaa'an mukaan tasan 100 grammaa. Jouduin kuitenkin neulomaan kolme kierrosta kolmannelta kerältä. Niin, ja II-kaaviota toistin kymmenen kertaa.

PIAN SE ON VALMIS!

2008-08-07T18:30:00.001+03:00

Se on jälleen alkanut, opiskelu nimittäin. Maanantaina pyörähtivät käyntiin avoimen yliopiston matematiikan kurssit, joille päätin sinnikkäästi osallistua. Nämä kurssit aion myös päästä läpi, yritys on ainakin kova. Ei enää huvittaisi joutua siihen samaan tenttikierteeseen kuin viime lukuvuonna, joka menee kutakuinkin niin, että käyt ensimmäisessä tentissä, joka ei mene läpi, ilmoittaudut uuteen, joka ei myöskään mene läpi, koska usko omaan osaamiseen on alkanut hiipua. Tämä jatkuu ja jatkuu. Itku silmässä sinne tenttiin mentiin ja samalla tavalla sieltä tultiin kotiin. Tällä kertaa tässä käy toisin, aion nimittäin ottaa itseäni niskasta kunnolla kiinni ja ravistella vähän, jotta heräisin paremmin tähän opiskelun maailmaan.

Matematiikan lisäksi olen myös neulonut ahkerasti, tämä möykky tässä on tuleva Minttumaarini, johon pääsin eilisiltana aloittamaan kolmatta kaaviota. Jo tässä vaiheessa nurjan puolen kerrokset alkavat tuntua hieman puuduttavilta, etenkin kun olen tavattoman hidas neulomaan nurjaa. Onneksi ei mene enää pitkään, kun tämä on jo valmis. Enää pitäisi keksiä, mihin saisin sen pingotettua..

Ensimmäinen kerä lankaa loppui kahdeksannen II-kaavion toiston jälkeen, mistä hieman yllätyin. Luulin, että se olisi loppunut jo aiemmin, mutta parempi näin päin. :) Yksi korkkaamaton kerä vielä odottelee vuoroaan, luulenpa että senkin vuoro koittaa vielä..

Huivin mallikuvio on kyllä hirmuisan nätti ihan jo näin pingottamattomana, ja sitä on mukava neuloa. Alussa unohdin aina langankierron sieltä ja toisen täältä, jotka huomasin vasta seuraavalla oikean puolen kierroksella kun silmukkaluvut eivät täsmänneet. Silloin purkaminen ei ollut niin kamalaa, mutta tässä vaiheessa se alkaa olla jo hirveä urakka. Onneksi en kuitenkaan ole tehnyt virheitä ihan lähiaikoina. Vielähän niitä ehtii tehdä, etenkin nyt kun kaavio on vaihtunut erilaiseen, niin sitä voi epähuomiossa alkaa neuloa ihan omiaan.

Tässä muuten uusin löytöni, enkä malta odottaa, että pääsen tarraamaan näppini sen sivuihin!

Ei se ollut alennuksessa tai mitään, olen vain etsiskellyt tätä kirjaa jo pitkän aikaa ja eilen törmäsin siihen, vihdoin ja viimein! Olisinhan voinut toki ostaa saman teoksen kympin halvemmalla paperback-versiona, mutta kun ne eivät kelpaa minulle. :D Kirjassa pitää olla ehdottomasti kovat kannet, ja Pottereista haluaisin mielelläni omistaa nämä versiot, joissa on hienompi kansikuva. Tiedän, olen vähän kranttu. :)

Tämä pikkuherra osaa kyllä ottaa rennosti. :) Täällä muuten on jo ihan syysilmat, hirveän koleaa ja tuulista. Puissakin näkyy jo kellastuneita lehtiä. Onkohan sieltä tulossa vielä lämpimän ilman aalto, vai joko syksy alkoi?

JÄNNITTÄVÄ PÄIVÄ

2008-08-01T18:20:00.001+03:00

Tänään oli osittainen auringonpimennys, jota emme kuitenkaan nähneet lainkaan. Ensin odotimme, että kello lähenisi puolta päivää ja tihrustimme aika ajoin taivaalle, josko pimennys olisi jo alkanut. Kello tuli yksi, eikä minkäänlaista muutosta näkynyt, paitsi että hirveä massa pilviä päätti parkkeerata itsensä auringon eteen ettemme varmasti näkisi yhtään mitään tai onnistuisi nappaamaan edes valokuvaa. Siispä päätimme lähteä kohti keskustaa ja antaa koko pimentyvän auringon olla, vaikkakin otimme yhden kuvan.

Tässä tämän päivän lankaostokset: luonnonvalkoista Novitan Siljaa ja ruskeata SandnesGarnin Mandarin Petit -lankaa. Tuon Siljan kanssa kävi tuuri, löysin Prismasta alekorin, jossa tätä ihanuutta myytiin hinnalla 1€/kerä. Muitta mutkitta kaappasin sitä mukaan nämä neljä, olisin huolinut toki enemmänkin, mutta en kuitenkaan raaskinut. Minulla ei ole vielä mitään tiettyä suunnitteilla näistä, ehkäpä teen hartiahuivin äidille tai mummille tai molemmille jotakin. Mandarin Petitin osalta minulla on jo selvät sävelet, niistä tulee Minttumaari minulle. :)

Silja on kyllä varsin hurmaavaa lankaa; ihanan pehmoista ja siinä on jännä tekstuuri, tällä saa varmasti mukavannäköistä jälkeä aikaiseksi.

Onnistuimme ajoittamaan kauppareissumme juuri sopivasti; muutamia metrejä ennen kotiovea alkoi ripsiä vettä, ja parikymmentä minuuttia myöhemmin iski kamala ukkosmyrsky. Onneksi itse ukkonen oli kaukana, vaikka siitä tuulesta ja veden määrästä olisi voinut luulla jotakin muuta.

Pitsihihapuserosta on tulossa hyvää vauhtia ikuisuusprojekti, en nimittäin ole jaksanut neuloa sen kaulusta kovinkaan ahkerasti. Jospa kuitenkin onnistuisin selättämään sen tässä joku päivä, kunhan saan kerättyä siihen tarpeeksi tarmoa. :)

VILLASUKKIEN LÄMPÖÄ

2008-07-28T14:26:00.001+03:00

Mieleni teki saada ajatukset pois pitsihihapuserosta, johon joudun ostamaan vielä yhden kerän lankaa, ja ajattelin neuloa yhden minua houkuttaneista sukkamalleista. Pitemmittä puheitta, may I present, ensimmäiset Kerttuni:

Malli: Uhoavan gnun Kerttu-sukat
Lanka: 7 veljestä, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 4,0

Minulla on näistä sukista ainoastaan hyvää sanottavaa. Mallineule oli todella helppo oppia, ihanaa neulottavaa. Kaikista parasta oli se, että neuloessa ei ehtinyt tylsistyä lainkaan - tämä kävi ilmi, kun olin hieman hitaamman alun jälkeen yhtäkkiä paahtanut valmiiksi varren, kantapään ja puolet teräosasta. Yleensä minuun iskee ns. toisen sukan syndrooma, eli viivyttelen ties miten pitkään ennen kuin aloitan neulomaan sukalle paria, mutta nyt suureksi hämmästyksekseni sellaisesta ei ollut tietoakaan, vaan jaksoin aloittaa toista sukkaa välittömästi ensimmäisen valmistuttua.

Aluksi näytti siltä, että nelosen puikot olivat liian suuret ja tuloksena olisi lörpöt sukat, ja meinasin purkaa alun ja vaihtaa puikot kolmipuolikkaisiin. Onneksi en niin tehnyt, sukat ovat juuri sopivan kokoiset, ja alle mahtuu vähän paksummatkin sukat, jos tarve vaatii.

Sukat tosin näyttävät hieman hullunkurisilta lyhyestä varresta ja pitkästä teräosasta johtuen, ainakin silloin, kun ne eivät ole jalassa. Sukista saisi sopusuhtaisemman näköiset, jos neuloisi pidemmän varren, mutta minä satun pitämään enemmän lyhytvartisista sukista, koska minulla on sen verran ruipelot koivet, että harvat polvisukatkaan pysyvät jaloissa ruttaantumatta. Toisekseen, en oikeastaan edes tarvitse kovin pitkävartisia sukkia, koska usein minua kylmää eniten varpaista ja nilkoista, ja jos sukkien varret ovat kovin pitkät, niin sitten tulee kamalan kuuma, jopa talvipakkasilla.

Jospa sitä ensi kerraksi saisi jälleen jotakin valmista. :)

PUIKOT OVAT OLLEET KESÄLOMALLA

2008-07-25T18:14:00.004+03:00

Pitsihihapusero edistyy sekä erittäin hitaasti että melko epävarmasti. Tähän on syynä muutama seikka, joista varmastikin päälimmäisenä on oman uskon hiipuminen. Muu syy taas on luonnollinen ajan puute. Käytiin anoppilassa vierailulla, siellä oli pienellä kissalla ihmetystä kerrakseen, kun oli iso talo missä juoksennella ja monia piilopaikkoja tutkittavana.. :) Uuden lelunkin se sai, innoissaan sitä koeajoi:

Aikaa veivät myös ystävän polttarit, joista kotiuduttuani päätin edistää puseron valmistumista. Ennen kappaleiden yhdistämistä tämä pusero näytti siltä miltä pitikin, enkä malttanut odottaa, että saisin hihan valmiiksi ja palat kiinni toisiinsa. Saumat ompelin huolellisesti, enhän halunnut että joutuisin korjailemaan niitä heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Koitti sovituksen aika, joka osoitti, että ehkä minun olisi sittenkin pitänyt muokata vartalo-osaa hieman, sillä se oli armottoman lyhyt. Onneksi sentään olin epäillyt hihojen pituuden riittävyyttä ja pidentänyt niitä parilla mallikuviolla - ilmeisesti sama olisi kannattanut tehdä vartalokappaleissa vyötärön kavennuksien jälkeen. Tässä vaiheessa pusero meinasi lentää nurkkaan, sillä näin tilanteen toivottomana. Päätin kuitenkin pingottaa puseron napakasti, ja ilmeisesti se auttoi ainakin hiukan. Aion neuloa tämän kyllä loppuun asti kun kerta olen aloittanutkin, vielä on hieman toivoa. Jos lopputulos ei sittenkään miellytä, niin purkuunhan tämä menee. Keksin sitten jotain muuta käyttöä näille langoille.

Neulominen on edistynyt muutamien senttien verran, tällä kertaa silmukkamerkin virkaa toimittaa korvakoru.

Uusi kamerakin saatiin, mies toi sen Berliininvierailultaan. Vaikka sillä saakin otettua upeita kuvia, mustien neuleiden kuvaamisessa se ei ole kovin haka. Vika voi olla myös käyttäjässä, mikä tuntuisi todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

Mieleni teki testailla SuperMakro -ominaisuutta, kohteena pikkuisen nenä. Ihana kamera.

Jospa nyt saisin ensi kerraksi kuitenkin sen puseron valmiiksi, että olisi jotain uutta näytettävää täällä. Pitäisi myös miettiä, että mitähän sitä seuraavaksi aloittaisi.. Muutamat sukat houkuttavat, samoin myös huivi. Tiedä häntä.

EDISTYSTÄ

2008-07-09T20:40:00.003+03:00

Ahkera neulominen on tuottanut tulosta, pääsin nimittäin aloittamaan jo toista hihaa. Kuvio on helppo, tosin sen ulkoa opetteluun meni jonkin aikaa. Löysin ohjeesta jopa yhden virheenkin; siellä on yksi kavennus liikaa. Tästä johtuen tuskailin neuleen kanssa, kun ei alku meinannut luonnistua, kunnes sen virheen tajusin. Sitten neulominen onkin ollut paljon helpompaa.

Löysin yhdet paristot, joiden kanssa parempi kamera suostui tekemään yhteistyötä edes hetken, ja pääsin nappaamaan pari kuvaa valmiista hihasta. Epäilisin hihan (ja samalla muiden osien) kaipaavan hieman pingotusta, siitä syystä kuvaa vain neuleen kuviosta.

Pikkusisko on ollut kylässä lauantaista asti, ja onnistuin näköjään tartuttamaan neulomisinnostuksen häneenkin. Tänään kävimme keskustan lankakaupassa valitsemassa huivilangan, siitä on tulossa hyvää vauhtia Fifi.

En ole vielä ehtinyt mietiskellä seuraavaa neuleprojektia, onhan tässä tämänhetkisessä kuitenkin vielä jonkin verran tekemistä. Viikonlopuksi olemme menossa kotipaikkakunnalle, missä tuskin pääsen neulomaan kovinkaan paljoa; sieltä näet löytyy vaikka mitä tekemistä. Pikkukissaa varten siellä on valjaat, joiden kanssa toivottavasti pääsemme ulos seikkalemaan mahdollisimman pian. :)

HEI ME RYMSTEERATAAN

2008-07-03T16:39:00.008+03:00

Tänään minuun iski valtava sisustusvimma; olohuoneen huonekalujen järjestys oli muutettava hinnalla millä hyvänsä. Olohuoneemme on monesti osoittautunut vähän liiankin hankalaksi huoneeksi, etenkin kun sinne täytyy mahduttaa kaksi työpöytää, tv-taso, sohva, kirjahylly sekä pari tuolia ja rahia. Tämä ei käy yksiin sen faktan kanssa, että minä kyllästyn huoneiden järjestykseen valtavan nopeasti.

Uuden järjestyksen suunnittelun avuksi otin rullamitan, ruutupaperia, kyniä ja sakset sekä hieman sinitarraa. Näiden avulla väkersin olohuoneen pohjapiirroksen sekä huonekalujen pienoismallit ylhäältäpäin katsottuna, joissa yksi ruutu vastaa kahtakymmentä senttimetriä. Tätä samaa tekniikkaa käytin pariin otteeseen lukiossa, kun kyllästyin oman huoneeni järjestykseen ja halusin välttyä turhalta kalusteiden ees taas raahaamiselta. Paperille on helppo kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, ja kun sopiva järjestys löytyy, kalusteiden siirtely on helppoa, kun tietää niiden paikat jo valmiiksi. Piirrokseen toki kannattaa merkitä ainakin kaikki ovet. Ikkunat sekä pistorasiat ja valokatkaisijat jätin suosiolla merkitsemättä, mutta niidenkin tarkkojen paikkojen tietäminen voi joskus olla hyödyksi. Pienen paperilappusten vekslailun ja ankaran pohdiskelun jälkeen päädyin eniten meitä molempia miellyttäneeseen järjestykseen.

Entisessä järjestyksessä suurin osa huonekaluista oli yhdessä rykelmässä pisimmällä seinällä ja keskellä paljon tyhjää tilaa. Lattiatilan puolesta entinen järjestys oli parempi, mutta sen myötä samalla tuhat kertaa tylsempi. Tässä uudessa järjestyksessä taas huonekalut on sijoiteltu rohkeammin, sohvakin on saanut uuden paikan lattian keskeltä. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut siirtää niitä kaikista painavimpia kalusteita, eli kirjahyllyä ja minun työpöytääni, ja silti olohuoneesta tuli paljon kiinnostavampi kuin koskaan aiemmin.

Seuraavaksi minun pitäisi etsiskellä uusi ruukku rönsyliljaa varten, se kun on suorastaan villiintynyt. Nyt siinä on jo kolme rönsyäkin. :) Pitäisi varmaankin jakaa tuo kasvi pariin osaan ja laittaa kumpikin osa omaan ruukkuunsa; tv-tason nurkalta kun ei oikein tahdo enää löytyä tarpeeksi tilaa sille. Olenkin haaveillut parista seinälle kiinnitettävästä amppelista, joihin voisin kasvin laittaa.. Hankintalistalle on joutunut myös taulu, jonka haluaisin ripustettavan olohuoneeseen. Melkein vuosi takaperin löysimme juuri sopivanlaisen taulun Ikeasta, mutta silloin epäilimme, ettei se sopisi huoneen väreihin, mutta kotiin saapuessa tajusimme, että se olisi ollut täydellinen. Emme viitsineet tilata sitä netistä, kun kuljetusmaksut hipoivat pilviä, ja nyt kun kesäkuussa käytiin vihdoin Ikeassa, kyseistä taulua ei enää saanut. Harmi, se kun olisi ollut niin hieno. Siitä asti olenkin sitten etsiskellyt uutta, tuloksetta tosin.

Pitsihihapuserokin edistyy mukavasti, tänään saan etukappaleen oletettavasti valmiiksi ja aloitettua toista hihaa. Hihan pitsineuleesta olen tehnyt mallitilkun ihan varmuudeksi, osittain senkin takia, etten ole aiemmin neulonut pitsiä. Kerta se on ensimmäinenkin. :)

HILJAA HYVÄ TULEE...

2008-07-01T18:47:00.003+03:00

Neulomus etenee, tosin ehkä liiankin hitaasti. Takakappaleen olen saanut jo valmiiksi, ja etukappalekin on jo puolessavälissä, mutta haluaisin kuitenkin valmista hiukan rivakammin. Neulomahetket kuitenkin jäävät usein lyhyiksi, kun utelias kissanpoika lyöttäytyy seuraan ja ryhtyy leikkiin. :) Tässä kuitenkin muutama todella huonolaatuinen, kamerakännykällä näpsäisty kuva takakappaleesta.

Harmi, että musta neule on niin hankala kuvattava. Kiitos kuitenkin miehen kommunikaattorin, sain edes jonkinnäköiset kuvat talteen työstä, ennen kuin saan kasattua koko vaatteen kokoon. Omalla kännykälläni (joka on ihan uusi, jipii!) tulos olisi jäänyt jälkeen roimasti, ja kaiken lisäksi en olisi saanut niitä edes siirrettyä tietokoneelle puuttuvan datakaapelin takia.

Vähän kuvaa alareunan joustinneuleesta. Bambu on mukavantuntuista lankaa, pehmeää ja kevyttä. Miinuksena tosin on välillä esiintyvä langan halkeilu, jossa oman osansa työstä on tehnyt kissa pienten kynsiensä kanssa. Ei varmaankaan pitäisi unohtaa neuletta aina siihen sohvan selkänojalle, missä Leo mielellään tassuttelee.. Seuraavassa kuvassa vielä kainalon raglankavennukset.

Kissanpennut ovat kyllä vikkeliä. Poistuin hetkeksi keittiöstä, ja näinhän siinä kävi:

Uteliaisuus voitti. :)

PIENTÄ JA SULOISTA

2008-06-19T17:19:00.003+03:00

Neulerintamalla on ollut aika hiljaista, ja siihen on syynsä, tämä pikkuherra nimittäin. Se (yleensä) tottelee nimeä Leo, ja ikää on noin 3,5 kuukautta. Suloinen karvapallo. :)

Jonkin aikaa etsiskelin sopivaa lankaa, josta voisin toteuttaa aiemmin esittelemäni pitsihihapuseron, ja päädyin tekemään sitä Novita Bambusta. Takakappaletta olen neulonut melkein kainalokavennuksiin asti, mutta tämä pieni tuholainen terrorisoi minun neulomisyrityksiäni tehokkaasti. Se kun tykkää niin kovin neulepuikkojen päiden jahtaamisesta ja langan natustamisesta. Toki siitä on hyötyäkin, ainakin silloin, kun se jaksaa olla paikallaan; ei pääse kylmyys yllättämään, kun tämmöinen kehruukone makaa sylissä ja hohkaa lämpöä. :)

Digikamerani sanoi sopimuksen irti, sen vuoksi en saanut tähän postaukseen kuvaa aloitetusta työstä. Uusi pitäisi hankkia piakkoin, pitäisi kai alkaa vertailla eri ominaisuuksia ja yrittää löytää sellainen kompakti paketti, jolla ei kuitenkaan olisi hintaa hirveästi. Sen lisäksi minun pitäisi hankkia uusi kännykkä, tämänhetkinen on alkanut kehittää itselleen uusia, ei-niin-mukavia ominaisuuksia. Toisaalta, onhan siitä jo aikaa, kun tämän puhelimen hankin, melkein neljä vuotta.

Ensi kerralla ehkä jo jotain (ainakin osittain) valmista.

RAITASUKAT JA VÄHÄN MUUTAKIN

2008-05-25T11:01:00.007+03:00

Nyt ne on valmiit. Tai oikeammin, ne ovat olleet valmiit jo pitkän aikaa, laiskuus iski vain kuvaamisessa.

Malli: Oma
Lanka: Gjestal Nagano, sävyt turkoosi ja petrolinsininen
Puikot: 3,0

Nagano oli mukavantuntuista lankaa neuloa. Joukahaisen neulomisen jälkeen kolmosen puikot tuntuivat valtavan ohuilta ja alku ei meinannut luonnistua mitenkään! Vielä toista sukkaa neuloessa kummastelin puikkojen ohkaisuutta, olin ilmeisesti jo niin tottunut nelosiin.. Sukat valmistuivat nopsasti jääkiekkoa seuratessa. Värit ovat herkulliset, en ikinä kyllästy turkoosin eri sävyihin. :)

Sukkien jälkeen selailin suurta ja mahtavaa Internettiä, ja innostuin neulomaan mekon Barbielle. Ohjeen löysin täältä. Valitettavasti en pysty valmista mekkoa esittelemään, kun minulta puuttuu Barbie.. Ilman mallia se näyttää hassulta kurttuiselta putkelta neulosta. Ajattelin antaa vaatteen miehen kummitytön leikkeihin, kunhan seuraavan kerran tapaamme. Voisin neuloa näitä lisääkin, valmista tulee nopeasti, vaikka jouduinkin tikuttelemaan 2,5-kokoisilla puikoilla.

Huomenna alkavat ne kesäkurssit. Kaksi viikkoa mahdotonta ähellystä matematiikan parissa, sitten viikon verran ahkeraa lukemista tenttiin, ja viimein 13. päivä tentti molemmista kursseista. Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Ja olisi tyypillistä minun tuuriani, että kaikista näteimmät ilmat osuvat juuri näiden viikkojen kohdalle. Murphyn laki, ei voi muuta sanoa. Ehkä minä selviän jotenkin.

Eilen oltiin jälleen kävelyllä. Näimme siilin! Pururadan varrella se tuhisi menemään, kunnollista valokuvaa en oikein saanut, kun se oli niin vikkeläliikkeinen. :) Suloinen otus.

Metsässä kasvoi valtavan paljon ketunleipiä. Niiden lehdet ovat kivan makuisia ja kukkien terälehdissä on nätit, hennosti violetit raidat. Näihin tunnelmiin. :)

TÄNÄÄN OLI LENKKEILYPÄIVÄ

2008-05-17T19:19:00.004+03:00

Käytiin tosiaan tänään hiukan kävelemässä ja kartoittamassa lenkkireittejä, nyt kun maasto alkaa olla jo jokseenkin kuivaa eikä ihan mutalöllöä. Tottahan sitä löydettiin vaikka mitä kivaa, ja olin vielä vaatimalla vaatinut, että otetaan kamera mukaan. Kuvailu on kivaa. :) Kuljettiin sitten pururataa pitkin rannan lähistöllä. Matkan varrelta bongasin tälläisiä.

Pienellä alueella kasvoi rentukoita puron varressa, mukavan aurinkoisia kukkia.

Tähän paikkaan ihastuin valtavasti! Ajatella, että kaiken sen asutuksen ja tieverkoston keskellä pystyykin olemaan tämmöinen paikka. Vielä positiivisempaa oli, että en nähnyt yhtään roskaa lähimaillakaan. Nyt ainakin tiedän mille suunnalle lenkkireissuni suuntautuvat yhä useammin.

On minulla myös muutakin esiteltävää, Joukahainen nimittäin.

Malli: Joukahainen -neulepaita
Lanka: Gjestal Janne, sävy tummanharmaa
Puikot: Koon 4 pyöröt (40, 60 ja 80 cm)

En tiedä, auttoiko neuleen kastelu ja venytys, vieläkin näyttää siltä, että paita olisi ahdas hartioista ja raglankavennukset näyttävät kovin kireiltä ja epämukavilta. Muilta osin paita on sopivan kokoinen, mutta myös nuo hihat vaikuttavat hiukan ahtailta olkavarsien kohdalta. Kovasti mies kyllä väitti pitävänsä paidasta. :) Toivottavasti käyttö muokkaisi paitaa sopivammaksi.

IHANA AAMU

2008-05-15T08:28:00.007+03:00

Eilisiltana laadin sotasuunnitelman viimeyön varalle. Kävin nukkumaan jo yhdeksän aikaan, jotta voisin herätä yhdeltä katsomaan Suomi - USA -jääkiekkomatsia. Hienostihan se suunnitelma toimi, paitsi että ottelun jälkeen minua ei väsyttänyt yhtään, ja olenkin kukkunut hereillä jo pitkän aikaa. Oli hauska katsoa aamun valkenemista yhtä aikaa peliä seuratessa. Pelin jälkeen aurinko kurkisteli pilvien välistä ja heitti varjoja olohuoneeseen, enkä minä voinut vastustaa kiusausta.

Ylemmässä kuvassa kiitettävästi elpynyt rönsylilja. Pitäisi varmaankin vaihtaa sille tilavampi ruukku. Vielä pari kuukautta sitten se oli surkeannäköinen ja harvalehtinen, kunnes vaihdoin sille uuden mullan ja lannoitin. Sen jälkeen lehdet ovat kasvaneet eksponentiaalisella nopeudella. Varsinaisia rönsyjä se ei vielä ole kasvattanut kylläkään. Sitä odotellessa..

Alemmassa kuvassa tv-nurkkaus, josta täytyi ottaa kuva ihan vain tuon suloisen varjon takia. Huomatkaa tv:n takaa pilkistävä Columbo -dvd-boksi. :D Mies halusi ehdottomasti lainata sen isältään ja katsoa jaksoja, kun kuulemma Columbo on klassikkosarja. Minä en edes muista koko sarjaa olleen olemassakaan! Olin varmaankin sen verran pieni, kun niitä näytettiin tv:ssä..

Näin se edistyy. Ensimmäinen kohta valmis, ehkä jo huomenna toinenkin. :)

KUNNON LOPPUSPURTTI

2008-05-14T20:54:00.006+03:00

Sen tosiaan tein. Tänään sain Joukahaisen valmiiksi ja se on tällä hetkellä kuivumassa, minkä jälkeen päättelen langanpäät ja ompelen kainalosaumat umpeen. Miehenpuolikas ehti jo sovittaa paitaa, ja hyvä tuli suurimmaksi osaksi. Vähän hirvittää, että miltä paita näyttää kuivumisen jälkeen. Sovittaessa se tuntui kiristävän olkapäiden ja olkavarsien kohdalta, ja niskasta se tuppasi nousemaan turhan ylös. Toivottavasti kastelu ja pieni venytys tekee ihmeitä, harmittaisi nimittäin todella paljon, jos tuo paita jäisi käyttämättä.

Olen ehtinyt jo aloittaa uuttakin. En ihan vielä sitä aiemmin esittelemääni puseroa, vaan ihan perussukat, sillä kaipasin jotakin nopeaa ja yksinkertaista. Tämmöistä siis tänään.

Turkoosia ja raidallista, nam.

VÄLIRAPORTOINTIA

2008-05-06T21:19:00.005+03:00

Joukahainen on vielä kesken, tosin ei enää niin pahasti kuin aikaisemmin. Lisää lankaa hankittuani minuun iski valtava neulomisvimma (mikä sinänsä ei ollut mikään yllätys), ja tikuttelin toisen hihan valmiiksi ja toinenkin on jo pitkällä yli puolen välin. Vielä viitisentoista senttiä hihaa neulottavana ja sitten pääsen aloittamaan raglankavennukset. :) Innostuksissani kiinnitin jo valmistuneen hihan vartalokappaleeseen, minkä seurauksena paita näyttää vallan surkealta ja kaltoin kohdellulta. Kovin kauaa sen ei kuitenkaan tarvitse odotella sohvan selkänojalla, vaikka olisihan minulla muutama tentti tulossa vielä..

Olen jo ehtinyt miettiä seuraavaa neuleprojektia, ja ajattelin toteuttaa tämän pitsineulepuseron.

Pitkän aikaa olen tästä puserosta haaveillut. Malli löytyi Suuren Käsityölehden numerosta 03/07. Luultavasti joudun hieman muokkaamaan etenkin puseron vartalo-osaa, mallineuleessa se tuntuu olevan hiukan laatikkomainen. Tämän neulominen on varmasti mukavaa vaihtelua niille yliopiston kesäkursseille, joille ilmoittauduin mukaan, kun kesätöitä ei herunut yhtään mistään. En minä vielä silti kirvestä kaivoon ole heittänyt, varmaankin täytyy tehdä uusi kyselykierros, jos vaikka jossain kuitenkin tarvittaisiin apujoukkoja. Vaikka sitten jätskikiskalla, jos ei muualla.

VIHDOIN PÄIVITYSTÄ

2008-04-21T17:29:00.005+03:00

Poikaystävälle tulevaa Joukahainen-neulepaitaa olen neulonut ahkerasti, jopa niinkin lujaa tahtia, että lanka on loppunut. Se loppui jo itse asiassa melkein kaksi viikkoa sitten, ja olen käynyt keskustan lankakaupassa tiuhaan tahtiin kyselemässä uutta erää lankaa, mutta sitä ei ole vielä kuulunut. Jospa tällä viikolla sitten.

Olen siis neulomassa tätä tummanharmaasta Gjestal Jannesta. Lanka on miellyttävää neulottavaa, ja tähän asti neulominen on sujunut sutjakasti tv:tä katsellessa tai muuten vain löhöillessä, kun vielä ei ole erityisemmin tarvinnut silmukoita laskea, mitä nyt välillä olen pituutta mitannut. Tällä hetkellä paita on edennyt jo kainaloihin asti, seuraavana olisivat vuorossa hihat, kunhan vain sitä lankaa saisin. Silmukkamerkkien virkaa toimittavat hakaneulat, ne kelpaavat minulle vallan hyvin. Muita neuleprojekteja en ole aloittanut, vaikka tahtoa olisi. Tuppaa vain koulukirjat jäämään syrjään hyvinkin herkästi, jos on hirveästi neulottavaa tarjolla. Vielä parisen viikkoa pakerrusta opiskelun parissa, ja sitten pääsen kesälaitumille. :)

UUTTA VALMISTA

2008-03-25T17:15:00.007+02:00

Tässäpä pari hiljattain valmistunutta työtä.

Malli: Oma
Lanka: Novita Seitsemän Veljestä, sävyt musta ja vaaleanvihreä
Puikot: 3,5

Jälleen yhdet perussukat, niitä onkin tullut "muutama" pari jo neulottua. Neulominen oli mukavan nopeasti etenevää normaalia isommilla puikoilla; minulla on ollut tapana neuloa villasukat puikoilla nro 3,0. Nämä menivät poikaystävälleni, tykkäsi kuulemma kovin. Täytyypä neuloa itselle samantapaiset, kovin ovat pirteän näköiset jalassa.

Malli: Oma

Lanka: Idéna PLUS, sävy luonnonvalkoinen
Puikot: 3,5

Välillä jotakin minulle itselleni. Ajokortin saatuani ja muutaman kerran vain hiukan lämmitetyllä autolla ajettuani tuumin, että tämmöiset kämmekkääthän olisivat valtavan kätevät. Siispä tartuin tuumasta toimeen. Ensimmäistä kertaa tein palmikoita, ja täytyy sanoa, että hienosti onnistuin. Kämmenen selkäpuolella palmikoita on vain kaksi; olisi pitänyt ajatella ohje tarkemmin ja lisätä mukaan kolmas, sillä nyt yksi kolmasosa selkämyksestä on pelkkää sileää neuletta. Koskaan aikaisemmin en myöskään ole tehnyt peukalokiilaa, vaan lapaset olen aina neulonut ilman sitä. Peukalokiilankin tekeminen onnistui hyvin ilman sen kummempia kommervenkkejä. Kovin tyytyväinen olen lopputulokseen, ja ahkerassa käytössä nämä kämmekkäät ovat olleetkin.

UUDEN ALKU

2008-03-24T14:48:00.006+02:00

Pitkän aikaa olen vierestä seuraillut muiden neuleblogeja, ja vihdoin rohkaistuin luomaan itselleni oman. Jää nähtäväksi kuinka usein sitä oikeasti tuleekaan tätä blogia päivitettyä, etenkin kun suurin osa käytettävissä olevasta ajasta pitäisi kuluttaa opiskelun parissa, eikä neulomuksien äärellä.